F2F

/in /by

Olen joissain -useiden mielestä aika monessakin- asioissa wanhan koulukunnan tyyppi.

Tästä yksi heijastuma liittyy tapaamisiin asiakkaiden tai “sidosryhmien” kanssa. Tai luentoihin.

Tästä jälkimmäisestä osoituksena on se, että en pidä nettiseminaareja.

On ihan eri asia puhua & luennoida edessä olevalle “elävälle” yleisölle kuin jengille kameran toisella puolen.

Sama juttu asiakastapaamisten suhteen. Lähetin keväällä eräälle yhteistyökumpanille meilin, jossa sanoin tapaavani ko.hepun mieluusti, mutta kasvotusten eli face-to-face (f2f).

Sovimme tänään, että tapaamme elokuun alussa. F2F.

Kasvotusten tapahtuvat miitinkit ovat vaan niin paljon hedelmällisempiä.

Siitä osoituksena tiistain palaveri eräässä outdoor-firmassa, joka kesti 2 tuntia ja tulos oli (kaikkien osapuolten kannalta) hedelmällisempi, kuin jos olisimme lätisseet teamsissa tms.

No, tulihan sitä kokoustamisen lisäksi vähän sporttailtuakin. Juoksin 1h45 minsaa pitkin poikin Nuuksiota.

Ja tähän loppuun hyvin ikävä uutinen. Belgialainen seikkailija Dixie Dancercoer kuoli tapaturmaisesti Grönlannin jäätiköllä 7.6.2021.

https://explorersweb.com/2021/06/08/dixie-dansercoer-dies-in-crevasse-fall/

Tasapainoilua

/in /by

Olen harjoitellut tavoitteellisesti 90-luvulta lähtien. Neljäs vuosikymmen on siltä osin siis menossa.

Näiden vuosikymmenten aikana olen seurannut useita ultrapitkiä matkoja juoksevia “kollegoja”.

Monet heistä ovat joutuneet lopettamaan uransa.

Juoksu on samperin kuluttava laji. Enkä puhu nyt kalorien kuluttamisesta, vaan kropan ja etenkin jalkojen.

Oheisen (Mehiläinen, ei sponsori..) artikkelin mukaan jopa yli puolet juoksijoista kärsin jokinmoisista rasitusvammoista.https://www.mehilainen.fi/lehdistotiedotteet/rasitusvammat-yleistyneet-juoksuharrastuksessa-40-70-harrastajista-karsii

Eräs merkittävimmistä syistä on liian yksipuolinen harjoittelu, joka on juoksijoiden helmasynti. Ja hei…been there-done that.

Yleensä tuo liian yksipuolinen harjoittelu muuttuu monipuolisemmaksi vasta pakon edessä.

Niinhän tämä formula toimii myös muussa elämässä; teemme muutoksia vasta, kun on ihan pakko.

Minun pitkän ajan tavoite on, että voin jatkaa juoksuharrastusta myös tulevina vuosikymmeninä. Olisihan se aika mageeta vetää pitkiä juoksusettejä vielä vaikkapa kasikymppisenä.

Se on siis unelma. Dream It-Plan It-Do It.

Täs on löydettävä ja itse asiassa (osin) löydettykin resepti, jolla tuo tavoite voi toteutua.

Se vaatii -monen muun asian lisäksi- tasapainoilua levon rasituksen välillä.

Tärkein asia on kuitenkin se, että juoksun …tai mitä sitten ikinä tekekään…on oltava hauskaa.

Se saattaa joiltakin kaiken treenaamisen ja hösäämisen keskellä unohtua.

Juoksen ja nautin tänään Pirttimäen maastoista.

2001

/in /by

Otsikko ei viittaa tieteiselokuvaan, vaan siihen, että selailin viikonlopun aikana harjoituspäiväkirjaa vuodelta 2001.

Pidin tuolloin tarkkaa kirjaa niin juoksutreeneistä kuin Helsingin Pörssin HEX-indeksistä, joka oli muuten kesäkuussa 2001 noin 10,500 pisteen hujakoilla.

Kesä -01 kului ihan samoissa merkeissä kuin kuluva kesä -21.

Juosten.

Päiväkirjaa selatessa käy ilmi, että harjoitusmäärät kasvoivat kesäloman aikana melko korkeisiin lukemiin. Olin tuolloin vielä palkkatöissä Sanoma Oy:ssä.

Parhaimmillaan vedin kolme lenkkiä päivässä.

Aamu-uinnin jälkeen oli ekan lenkin vuoro. Kello 12-14 välisenä aikana toisen ja juuri ennen iltasaunaa nakkasin vielä verryttelylenkin, joka oli vain 40 minsan pituinen.

Nykyään mennään yhden lenkin taktiikalla.

Teen tänään kaksi treeniä. Ensimmäinen on porrastreeni ja toinen soutu.

Siitä onkin jo jokunen viikko aikaa, kun olen viimeksi kiskonut soutulaitetta.