…tapa vaan vauhti kuuluu vanha sanonta.

Ja tottahan se on.

Juoksin perjantain lenkin täältä Nuuksion Solvikista Pirttimäkeen ja takaisin.

Pidin matkalla poikkeusellisen hiljasta vauhtia. En edes hengästynyt kuin kerran pari pikku nyppylää ylittäessäni. Kävelin näet kaikki jyrkät ylämäet yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

Hiljaista juoksuvauhtia on harjoiteltava siinä kuin kovempaakin.

Juoksen aavikolla kohtuullisen hiljaa, sillä en usko kuukahtavani matkan pituuteen, mutta mikäli alan keulimaan, niin noutaja tulee melko saletisti.

Juoksija-lehdessä 7/2016 on hyvä juttu ns.polarisaatiosta.

Sen mukaan juoksijan tulisi harjoitella juoksemalla hiljaa ja kovaa, mutta ei keskivauhtisia lenkkejä.

Polarisaatiossa harjoitukset jakautuvat seuraavasti:

Polarisaatioharjoittelussa peruskestävyyslenkkien on pysyttävä selkeän kevyina, joka ei juuri kuormita lihaksistoa. Tämän harjoittelun osuus on 80% kokonaismäärästä.

Vauhtikestävyysharjoittelun osuus on vain 2,5%.

Liikuntatieteiden tohtori ja valmentaja Timo Vuorimaa kertoo Juoksijan (7/16) haastattelussa, että pitkäkestoien vauhtikestävyysharjoittelu on erittäin kuormittavaa ja saattaa pikemminkin rasittaa kehoa kuin antaa uusia ärsykkeitä.

Juoksijan ex-päätoimittaja Tuomo Lehtinen sanoo puolestaan samaisessa jutussa, että “maratonharjoittelussa vauhtikestävyysharjoittelua ei voi sivuuttaa” . Maratonilla pitää olla kykyä sietää kovaa vauhtia itkään…

Maksimikestävyysharjoittelun osuus on polarissaatiotreenissä peräti 15%. MK harjoitus voi perustua vaikkapa intervelleihin esimerkiksi 3-4 minuuttia kestäviin vetoihin, joiden välillä on 2-3 minuttin palautus. Vetoja voisi olla esim.3-6 kpl.

Mikäli MK-vedot ovat lyhyempiä, esim.45 sekuntia, niin myös palautusaika on lyhyempi.

Harjoitusohjelma rakentuu tietenkin tavoitteen mukaan. Polarisaatio on yksi esimerkki monien joukossa.

Fakta on se, että olen juossut liian paljon vauhtikestävyyslenkkejä. Jatkossa minun on vaan juostava (kärsivällisesti) enemmän kevyttä peruskestävyyslenkkiä.

Sen lisäksi aloitan kesän aikana intervallitreenit läheisellä Solvallan urheilukentällä. Haluan niiden harjoitsten avulla parantaa mm.hapenottokykyä.

Vedin perjantain lenkin siis tosi hissukseen. Olen parin tunnin juoksun jälkeen tosi pirteä. Osasyynä saattoi olla se, että otin näinkin lyhyelle lenkille juomaa mukaan.

Kerta kiellon päälle..juoksen lauantaina lenkin yleensä melko kovaa pinkovan kaverin kanssa, joten VK-lenkki siitä taitaa tulla. Helle tosin saattaa jarrutella kovimpia vauhtihaluja.