Tiistain testilenkki

/in /by

Huippu-urheilijoille erilaiset fyysisen suorituskyvyn testit ovat olleet jo vuosikymmeniä ihan arkipäivää.

Ja sama koskee arkiliikkujia. Esimerkiksi lääkärisemat ovat testanneet kestävyyskunnon tilaa niitä haikaileville.

Minulla on omat “ei-tieteelliset” metodini testata kuntoa. Ylämäkijuoksut ovat siitä hyvä esimerkki.

Tein tiistaina muutamia ylämäkitestejä ja niiden pohjalta on syytä ainakin lievään hymyyn. Juoksu tuntui aika helpolta esimerkiksi Nuuksiontien ylämäkiä kipittäessä.

Eipä siinä tarvitse kauheasti hengistyskaasuja mittailla tietääkseen kulkeeko ylämäet vai ei.

Tiistain harjoitusohjelmaan kuului myös lihaskuntotreeni.

Maanantai…

/in /by

.Olen pitänyt maanantait sporttilepopäivinä jo varmaan 10 vuoden ajan.

On ollut aikoja, jolloin en paljoa lepopäivistä perustanut ja tulokset olivat sen mukaiset. Jalkavaivoja ilmaantui aika ajoin.

Kroppa oli tuolloin (arviolta) 2-3 kiloa kuivempi.

Tuolloin sain talvisin 1-2 flunssaa ja näin jälkeenppäin arvioituna, vähäisempi lepo ja kropan liian alhainen rasvaprossa altistivat myös pöpöille.

Olen myös syönyt syyskaudella ja talvisin enemmän dee-vitamiinia, jonka uskon parantavan vastustuskykyä. Aloitin jo kuurin, vaikka elokuun alussa vasta ollaan.

Juoksen tänään tiistaina reilu 2-kympppisen lenkin.

Suuret löytöretket

/in /by

Sain aikoinaan isältäni kirjan, jonka nimi on “Suuret löytöretket”. Ei se ainakaan vähentänyt kiinnostustani seutuihin, joissa tunnetut ja vähän tuntemattomammat seikkailijat ovat talsineet.

Sunnuntain Hesarissa oli kiinnostava juttu tutkimusmatkailja Hilma Granqvistista.https://yle.fi/aihe/kulttuuri/suomalaisia-tutkimusmatkailijoita

Yllä on linkki Ylen sivulle, josta löytyy edellä mainitun nais-seikkailijan lisäksi mielenkiintoisia juttuja hänen aikalaisistaan.

Ihan kevyillä meriiteillä ei kyllä kannata itseään tituleerata tutkimusmatkailijaksi aivan kuten oheiset esimerkit osoittavat. Kyseiset naiset ja miehet ovat tehteet jopa kymmeniä vuosia tieteellisiä tutkimuksia vaativissa olosuhteissa.

Ja mitä muuten titteleihin tulee, niin kerroin viikonloppuna yhdelle kaverille “seikkailujuoksija”-tittelin syntytarinan.

Olin ensimmäistä kertaa median mielenkiinnon kohteena vuona 2007, jolloin läksin Pohjoisnavalle juoksemaan ja maastopyöräilemään. Näissä haastatteluissa minua kutsuttiin usein “extreme-juoksijaksi”.

Se titteli syletti. Oli siis keksittävä tilalle jotain parempaa. Vähän aikaa asiaa pyöriteltyäni englannin kielinen adventure runner tuli mieleen, mutta se piti vaan suomentaa. Ilahduin siitä, kuinka nopeasti media nappasi sen käyttöönsä.