Tätä tuleman pitää

/in /by
Tukitiimini “Delta” julkaisi oheisen kuvan Linkedinissä.

Tukitiimini “Delta” on varmaan yksi kokeneimmista aavikkofirmoista, johon olen seikkailu-urani aikana törmännyt.

Firman omistajilla on usean vuosikymmenen kokemus hiekkaerämaassa toimimisesta, joten uskon olevani hyvissä käsissä.

Firman toinen omistaja Eddie on toiminut pitkään rescue-tiimin pomona.

Mikäli (ja kun..) aavikolla joku ryhmä joutuu pulaan, niin Eddien tiimi saa siitä tiedon ja lähtee pelastamaan mitä pelastettavissa on.

Uskon, että marraskuun alkupuolella voimme kertoa tarkemmin mitä kaikkea tuleman pitää. Olennainen osa “uutisointia” on se, miten ja missä aavikkoseikkailua voi seurata.

Treenit menee hyvin. Jaloissa ei ole normaalia enempää kiputiloja.

Jokaisella pitkiä matkoja tikittävällä juoksijalla on pieniä juiperruksia siellä täällä, mutta se kuuluu asiaan.

Tähän hieman liittyen..aion aavikolla keskittyä erittäin huolellisesti jalkojen huoltoon ennen päivän (50) kilsan juoksua ja sen jälkeen.

Alkuverryttelyt ja jalkojen jumppaaminen voivat kestää ennen päivän etappia 20-30 minsaa. Juoksun jälkeen aion pitää ainakin yhtä pitkän verryttelyn ja jalkojen omatoimisen hierontasession. Tähän jälkimmäiseen sopii kaulin pirun hyvin….

Laskupää

/in /by

Kirjoitin taannoin, että lähtö Arabian niemimaalle olisi 6 viikon kuluttua. Tarkistuslaskenta osoitti, että siihen on seitsemän…

Onneksi tiimin laskuvoima ei ole minun “ollilamaisten” hartioiden varassa.

Mulla kun menee gigat ja megat sekaisin aivan kuten jääkiekkoilija Esa Tikkasella Nagano ja Lugano.

Olen mietiskellyt kovasti treeniohjelmaa viimeiselle (vajaalle..)seitsemälle viikolle.

Se on selvää, että treenit jatkuvat aivan lähtöpäivän aattoon asti.

Aion jatkaa kuudella treenijuoksulla per viikko. Pidän vauhdit kohtuu minimissään. Kilsavauhdit pysyvät maltillisena noin 5.30min/km.

90% harjoittelusta on peruskuntoharjoittelua, loput vauhtileikittelyä ja kevyitä mäkivetoja. Jälkimmäisiin otan sauvat mukaan. Kuten myös aavikolle.

Lihaskuntotreenejä on 2-3 per viikko, mutta pidän ne melko lyhyinä harjoituksina 15-20 min.

Näiden vajaan seitsemän viikon aikana on kohtuu vähän voitettavaa, mutta aika paljon hävittävää.

Mulla on ihan hyvä luotto omaan kuntoon, joten minun ei tarvitse hakea millään yltiöpäisellä viime hetken harjoittelulla lisää itseluottamusta.

Tärkeintä on päästä hiekkaerämaan alkutaipaleille terveillä jaloilla.

Olen juossut viimeiset lenkkini Solvallan upeissa maisemissa. Siellä on selvästi vähemmän turisteja ja saan viilettää metsäteillä aika lailla yksikseni.

Sanat

/in /by

Juttelin eilen toisen retkikunta-hemmon Pata Degermanin kanssa.

Puhuimme mm.sanojen merkityksestä ja niiden voimasta.

Tonnista vetoa, että ihan ensimmäisiä kysymyksiä johon joudun mediassa vastaamaan ennen Arabiaa on :”mikä on kaikkein hankalinta aavikolla juoksemisessa?”.

Olisi virkistävää kuulla kysymys “mikä siellä on ihaninta, kivointa, inspiroivinta…?”.

No, minulla on jo vastaus valmiina tuohon “hankalinta” kysymykseen.

Ei siellä ole hankalaa, vaan ERILAISTA.

Siinä on aika helvetin iso ero noiden kahden sanan välillä, eikö vaan?

Negatiivinen lähestymistapa luo pään sisään pelon ilmapiirin tai kuten PD luennoillaan asian ilmaisee, mentaaliblokkeja.

Minulta kysyttiin tänään “eikö siellä ole hemmetin kuuma ja hitosti hiekkaa”. Vastasin, että “joo, aurinko paistaa ja näen ympärilläni maailman korkeimmat ja kauneimmat dyynit”.

Tällä hetkellä ulkona paistaa aurinko. Lähden treenilenkille.

Huomiseen.