2024?

/in /by

Soitin viime viikolla retkikuntakaverilleni Kotiahon Penalle.

“Mitäs olet mieltä, jos lähdettäis muutaman vuoden kuluttua xxxxxn autiomaahan?”.

Vastaus oli, “lähdetään vaan”. Tähtäin voisi olla vuodessa 2024.

Olen nähnyt kyseisestä paikasta vain kuvia, mutta sen tiedän, että aika korkealla pitäisi juosta. Happea olisi siis tarjolla aiempaa vähemmän.

En tunne kyseiseltä alueelta ketään ja se tekisikin projektista äärettömän mielenkiintoisen. Olisi vaan paljon kysymyksiä, joihin pitäisi etsiä vastauksia.

Sama tilanne se on ollut aina ennenkin.

Muistan “elävästi”, kun aloittelin ekan retkikuntani Kalaharin suunnittelua. Tiesin missä se on, mutta that´s it. Lähettelin eteläiseen Afrikkaan meilejä sinne sun tänne, mutta kukaan ei vaivautunut vastaamaan.

No, pikku hiljaa asiat alkoivat loksahtamaan kohdilleen.

Kun on selvinnyt “mitä, missä & milloin”, niin seuraavana on “kenen kanssa” eli tiimin rakentaminen. No, oikeastaan se on ihan tärkein juttu. Ihan niin kuin muutenkin elämässä….

Ei se tämän vaikeampaa ole, jollei siitä sellaista tee.

Juoksin kaverini Raunon kanssa maanantailenkin Solvallan maisemissa. Pidän normaalisti maanantait vapaana, mutta tää olikin vaan sellainen höntsälenkkki.

Miksi ihmeessä?

/in /by

Uskon, että vielä ennen Arabian seikkailun alkua minulta kysytään “miksi?”.

Siis mikä ajaa miehen juoksemaan aavikolle?

Yksi vastaus on “ketsuppipullo”.

Se avautui Pohjoisnavalla 2007. Pääsin tuolloin seikkailun makuun eli ketsuppipullon korkki poksahti auki.

Päätin toteuttaa unelmiani, mitä ne sitten ovatkin. Aavikolla juokseminen on yksi niistä.

Arabian hiekkaerämaa/ The Empty Quarter/Rub ak Khali kiinnostaa, koska kukaan ei ole sen halki juossut. En varmaan lähtisi sinne, jos joku olisi sen jo aiemmin korkannut.

Se ei ole kuitenkaan ainoa syy. Tällainen projekti on aikamoinen ponnistus ja sellaisen läpivientiin liittyy oma hohtonsa.

Ja sitten on varmaan monia muita syitä, joita en osaa selittää tai analysoida.

Sammy Davis Jr. lauloi aikoinaan biisin “I gotta be me”. Olisikohan siinä vastaus kysymyseen “miksi?”.

Jossain vaiheessa loppukesää taisin ilmoittaa, että juoksen syksyn aikana lenkkejä myös Espoon keskuspuistossa. Siis vanhoissa kotimaisemissa.

No, näin ei ole tapahtunut. Täällä Nuuksiossa minä olen treenannut ihan 100%:sti…

Juoksin eilen peruslenkin Pirttimäessä ja tänään treenaan kaverin kanssa Solvallan alueella.

Varautuminen

/in /by

Preppaajat tai varautujat, miksi heitä nyt kutsutaankaan, ovat porukkaa, jotka varautuvat yhteiskunnassa tapahtuvin häiriöihin.

No, tässä juoksija-kollegoille sellainen tieto, että nyt kannattaa ostaa varastoon juoksukenkiä, sillä niiden saatavuudessa tulee olemaan ongelmia.

Vietman on merkittävä juoksukenkien valmistusmaa. Maa oli pitkään lukitustilassa ja kenkiä valmistavat tehtaat olivat siis kiinni.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin tehtaita ollaan vasta avaamassa ja sehän tarkoittaa sitä, että kenkiä pusketaan markkinoille vasta sitten, kun työväki on saatu takaisin koneiden ääreen ja raaka-ainekuljetukset on saatu rokkaamaaan.

Bottom line….jossain vaiheessa saattaa tulla tilanne, että suosituimpien kenkien osalta kauppias myy ei oota.

Sain onneksi tilattua Merrelliltä 5 paria juoksukenkiä. Ne saatuani juoksen niillä kullakin muutamn testilenkin ja pistän ne sen jälkeen hetkeksi naftaliiniin odottamaan joulukuun aavikkojuoksua.

Treenit menee ihan ok. Juoksen sellaisia 1,5-2,5h lenkkejä.