“On aika puhua paskasta” kirjoittaa Adventure Journal uusimmassa artikkelissaan.

No, mikäs siinä. Puhutaan vaan.https://www.adventure-journal.com/2021/12/its-time-to-talk-about-poop-yes-your-poop/?fbclid=IwAR3eN6hK2OJD56BjK-eH6a5LXOT0ZbZ-E8bKlbqlMHwjHzY5WTyvqrsQ8pY

Näin aavikolla aika paljon kakkaa. Ne olivat kameleiden jättämiä papanoita. Kasvava kameleiden määrä on jo ongelma, mutta taisin jo kirjoittaa siitä kertaalleen.

Rub al Khali on maailman suurin yhtenäinen hiekkaerämaa, joten ihmisten kakka ei ole siellä ongelma, sillä autiomaassa ei montaa ihmistä elä.

Meillä oli mukana telttavessa, mutta kyllä autiomaaelämään kuuluu olennaisena osana kyykkykakka (No photos available..)

Seikkailun loppuvaiheessa kyykkäämisen kanssa oli vähän niin ja näin, sillä vasen polvi ei tahtonut taipua, mutta hätä keinot keksii.

Homma hoituu seuraavasti. Kaivan jalalla pienen kuopan. Kyykistyn sen ylle ja toimitus on valmis alkamaan.

Kun aherrus on ohi, niin eikun hiekkaa päälle ja matka jatkuu.

Tuulen kanssa saa olla tarkkana. Valttääkseen tarpeen kaapimisen housuistaan, toimitus kannattaa tehdä hyvään myötätuuleen. Jalat kannattaa myös levittää aika levälleen. Näin toimimalla välttää kenkien värjäytymisen.

Näillä mietteillä kohti joulua…