Arabian Jukka

/in /by

Viimeksi kun viimeksi vierailin Saharassa, niin ystäväni Youssef kutsui minua “Arabian Jukaksi”.

Tämä asia tuli mieleen, kun kävin maanantaina katsomassa Yle Areenan tarjontaa.

Huomasin, että Areenan laajaan elokuvatarjontaan oli ilmestynyt myös elokuva “Arabian Lawrence”.https://fi.wikipedia.org/wiki/Arabian_Lawrence

Katsoin elokuvaa jonkin aikaa lähinnä maisemien takia. Komeat dyynit herättivätkin kaipuun niin Saharaan kuin Arabian niemimaalle.

Dyynien viereiset kivikkoiset vuoret saivat minut epäilemään, että elokuvan kuvauksia ei ole tehty ainakaan Saudien puolella ja asiaa tutkittuani totesin, että ne on tehty osin Jordaniassa ja osin Marokon Ouarzazatessa.

Olen vieraillut usein Ouarzazate´ssa, joka toimii monien Saharan aavikkoretkien lähtöpisteenä. Kaupungin kutsumanimi englanniksi on “the door of the desert“.

Youssef ja mä jokunen vuosi sitten.

No, kuukaudet kuluvat siihen tahtiin, että Arabian hiekkaa ei tarvitse kauaa venata. Itse juoksun starttiin on karvan yli 9 kuukautta. Käyn siellä syksyllä ainakin kertaalleen ennen varsinaista h-hetkeä.

Pidin maanantaina lepopäivän ja se teki kropalle hyvää. Tänään jatketaan niin juoksun kun muun treenamisen parissa. Tiistain ja sunnuntain välille siunaantuu yhteensä kymmenen harjoitusta.

Tuplalenkki

/in /by

Tämän vuoden ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen, tuplalenkki toteutui sunnuntaina.

Juoksin siis kaksi lenkkiä, joista ensimmäisen Nuuksion poluilla. Kylmähkön yön jäljiltä polut olivat moitteettomassa kunnossa.

Iltapäivän lenkkiä edelsi lyhyt lihasten herättelysessio, jonka jälkeen porhalsin läheiselle Kattilajärventielle.

Se osoittautui pahuksen liukkaaksi eikä jaloissa ollut nastoja.

No, eipä hätää. Reitti 2000, joka on talvella varattu hiihtäjille, oli todella “roskainen”, sillä ladulle oli lentänyt oksaa, käpyjä ja muita puiden antimia niin viljalti, ettei siellä voinut kukaan hiihtää.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja suuntaisin jalkamiehenä kohti Pirttimäkeä. Luminen latupohja oli pidoltaan ihan loistava, joten alamäetkin uskalsi rallatella vauhdikkaasti alas.

Jos pitää veikata ja saa toivoa, niin ko.hiihtobaana on tämän kauden osalta parhaat päivänsä nähnyt.

Talvi pitää meitä otteessaan vielä tovin. Täs tulee mieleen kevät 2013, jolloin talvi jatkui lähelle vappua…

Vanha suola janottaa?

/in /by

Juoksin lauantaina entisissä kotimaisemissa, siis Saunalahden alueella.

Asustelin siellä vanhempieni kanssa viime vuosituhannella, jolloin seutu muistutti …jos ei nyt maisemaltaan…niin “maalaisuudellaan” nykyistä asuinpaikkaamme Nuuksiota.

Ostimme myöhemmin Kirsin kanssa kyseisen paikan ja viihdyimme (hyvin) Saunalahdessa noin 10 vuotta. Muuttopäätöksen taustalla oli se, että (kiitos metropäätöksen) Lounais-Espoosta on tullut rakennusliikkeiden temmellyskenttä.

No, en mene tähän aiheeseen sen syvemmälle, sillä tarkoitus on kertoa juoksulenkistä entisillä asuinalueella.

Kyseessä on siis meren kupeessa oleva alue, jossa muutenkin tulee jonnin verran enemmän kuin sisämaassa.

Ja lauantaina blosasi oikein kunnolla. Välillä ei meinannut päästä eteenpäin. Ihan kuin olisi juossut juoksumatolla. Jalat käy, mutta etenemistä ei tapahdu.

Myötätuulessa meinasi puolestaan lentää nokalleen.

Olisin juossut mielummin Keskuspuiston puolella, jolloin olisin välttänyt suurimmat puhurit, mutta baana on vielä jäässä, joten juoksin pitkin poikin alueen asvalttiteitä.

No, kiitos lauantain olosuhteiden, treeni oli enemmänkin mentaalinen kuin fyysinen.

Tein illalla saunarakennuksemme”sporttihuoneessa” vielä kevyen palauttelutreenin.

Tänään ohjelmassa on kaksi juoksulenkkiä, joista ensimmäinen on aamulla polulla ja toinen myöhemmin iltapäivällä hiekkatiellä.