Kesäbreikki jatkuu.
Vaikka jalat eivät ole olleet liikkeessä, niin pääkoppa on.
Uusia suunnitelmia sikiää. Ne eivät liity millään tavoin juoksuprojekteihin, vaan seikkailu-uran jälkeiseen aikaan, joka koittaa pian.
Minulla on siis vielä yksi seikkailuprojekti edessä, joka toteutuu vain siinä tapauksessa, että se on taloudellisesti järkevällä pohjalla.
Ajankohta on vielä avoin, mutta tämän hetken paras arvio on helmi-maalikuu 2023.
Hyvää kesän jatkoa.
Tervehdys (varmasti..) harvalukuiselle lukijakunnalle.
Blogi on ollut jo jonkun aikaa kesätauolla, kuten muuten mieskin.
Pidän tämän ja ensi viikon vielä kesälomaa niin kirjoittamisesta kuin juoksemisestakin.
Mitä juoksemiseen tulee, niin tähtäin on helmikuussa 2023. Taivallan tuolloin 500-550 kilsaa varsin kuumissa & hiekkaisissa olosuhteissa, mikäli tietyt ehdot täyttyvät.
Rahoitus on näistä tärkein. Jos se natsaa, niin sitten pistetään jalalla koreasti 10-11 päivää. Muussa tapauksessa juoksun aloitus siirtyy loppuvuoteen 2023.
Eipä tässä muuta. Loma siis jatkuu….
“Yritykset eivät kuole siksi, että ne tekevät vääriä asioita vaan siksi, että ne jatkavat aikaan oikeiden asioiden tekemistä liian pitkään”(Nopea strategia, Mikko Kosonen).
Pitkän ja ansiokkaan Nokia-uran jälkeen, Mikko K. nimitettiin Sitran yliasiamieheksi.
Hänet oli kutsuttu Maikkarin Huomenta Suomi-lähetykseen ja olin samaisena aamuna ohjelman vieraana.
Mikko on sporttimiehiä, joten meillä riitti juttua Maikkarin lämpiössä. Hän kutsui minut tutustumaan Sitran toimintaan. Samassa yhteydessä Mikko lahjoitti minulle Nopea Strategia-kirjan.
Otin Mikon kirjan mukaan Etelämantereelle. Ja hyvä että otin, sillä jämähdin mm. myrskyjen takia jäätikölle lähes kuukaudeksi.
Siitä tuli jatkoa ajatellen tärkeä ajanjakso, sillä minulla oli jäätiköllä aikaa pohtia “mitä hittoa teen jatkossa?”.
Olin käynyt tätä ennen Pohjoisnavalla ja mielenkiintoisella Saharan seikkailulla. Ja nyt oli siis pohdinnan paikka.
Intuitio, sisäinen ääni, pään sisällä oleva kompassineula (ja Mikon teksti)….kertoivat, että toimintamallin on muututtava.
Halusin kuitenkin jatkaa maapallon koluamista erittäin henkilökohtaisista syistä johtuen.
Suomeen palattuani päätin perustaa omia retkikuntia, joiden tavoitteena on jonkin laajan alueen, kuten aavikon, ylittäminen.
Retkikunnan perustaminen ja sen mission loppuun saattaminen on hyvin palkitsevaa, mutta on samalla myös raskas savotta.
Kansainvälisen tiimin valitseminen ja palkkaaminen, reittisuunnittelu, logistiikka, turvallisuus, harjoittelu, rahoitus…työtehtäviä on rutosti ja olen vastannut niistä pääasiassa yksin.
Totta kai minulla on ollut huikeat tiimijäsenet, joiden asiantuntemukseen ja vahvaan työmoraaliin olen voinut luottaa, mutta retkikunnan johtaja kantaa sen lopullisen vastuun.
“https://www.theladders.com/career-advice/the-iceberg-illusion-the-hidden-logic-of-success
Success is an iceberg — what people see is very different from reality. Most people don’t count all the costs successful people have paid overtime (below the surface) to get to what they see (above the surface)”.
“People only see the end goal, the glory, the monumental win. But time and time again, it’s been proven that persistence, dedication, commitment, sacrifice, failure, and disappointments are some of the real factors that contribute to the final win we see”.
On niin helppoa jämähtää vanhaan, tuttuun ja turvalliseen.
Minun tapauksessani, perustaa retkikuntia vuosi toisensa jälkeen ja toistaa vanhaa kaavaa.
Kuten eilisessä blogissani kerroin, niin olen saanut retkikunnilta 100&:sti sen, mitä olen halunnut. Ja itse asiassa paljon enemmänkin, sillä mikään numero ei voi kuvata sitä onnea, vai miksi sitä nyt kuvaisi, jota olen kokenut yli vuosikymmenen ajan kolutessani aavikoita ja jäätiköitä.
Nyt on kuitenkin aika päästää vanha menemään, jotta voi ottaa uutta (mon.) vastaan.
Toteutan vielä yhden (lyhyen) retkikunnan, jonka toteutuminen voi avata minulle mielenkiintoisia ja innostavia työtehtäviä tuleville vuosille.
PS. Myös tämä blogi ottaa tulevina kuukausina uusia askelia tai jää historiaan. Aika näyttää…
