Huippuhyvä treeniviikonloppu

/in /by

Nuuksion alueella on noin 80 järveä ja lampea.

Lauantain lenkki kiersi niistä laskujeni mukaan neljä (4).

Lähtöpaikkana oli luonnollisesti kotijärvi eli Nuuksion Pitkäjärvi. Sieltä suuntasin kohti Kattilajärventietä, jolta koukkasin metsäpolulle, joka vie Meerlammentielle. Kumpaistakaan järveä ei tosin tällä reitillä näe, joten niitä ei siis lasketa mukaan.

Ensimmäinen vastaan tullut järvi oli Kolmperä. Näitä on muuten Espoossa kaksin kappalein, josta se toinen on ihan Turunväylän kupeessa ja tämä siis ei. .

Polku vei kohti Urja-järveä, jossa oli tälläkin kertaa telttailijoita. https://naturaviva.fi/fi_FI/nuuksion-kansallispuiston-telttailualueet/urjan-telttailualue

Nuuksion kansallispuiston itäpuoli, johon kuuluu myös seuraava reitille osunut järvi nimeltään Orajärvi, on rakentamatonta seutua. Siellä ei näkynyt tälläkään kertaa muita kulkijoita, sillä siellä ei ole merkattuja reittejä.https://fi.wikipedia.org/wiki/Oraj%C3%A4rvi_(Espoo)

Orajärveltä suunnistin pikku hiljaa kohti Solvallaa.

Mikäli olisin halunnut saada reitille vielä yhden eli viidennen järven, niin sen olisi voinut helposti tehdä, mutta päätin oikaista. Meerlampi jäi siis tällä kertaa näkemättä.https://fi.wikipedia.org/wiki/Meerlampi

Sunnuntaina oli vuorossa juoksua. Kävin ennen aamun sarastusta Solvallan Swinghillillä , josta juoksin suurimman osan matkaa kotiin viereisen Mustakallion kautta.

Eikä tässä vielä kaikki. Tein päivän aikana vielä toisenkin lenkin eli treenikausi on lähtenyt hienosti liikkeelle.

Eikä tässä todellakaan vielä kaikki. Tein niin lauantaina kuin sunnuntaina bonusharjoituksina noin 45 minsan “pilates-tyyppiset” treenit.

Tää on viimeinen taisto (?)

/in /by

Kirjoitin eiliseen blogiini, että 7.1.2023 alkava Arabiajuoksu olisi 99% varmuudella minun viimeinen aavikon ylitys juosten.

Miksi?

Perimmäinen syy on se, ettei nyt ole näköpiirissä sellaista aavikkoa, jonka minun tekisi mieli korkata juosten.

Joihinkin alueisiin tulee intohimo. Kalaharin autiomaa oli sellainen, samoin Sahara….Arabiasta nyt puhumattakaan.

Kylmistä alueista olen käynyt Pohjoisnavalla, Etelämantereen jäätiköllä ja samoin Grönlannin jäätiköllä kahteenkin otteeseen.

Kääntäen, jos mimulla ei ole “pakkomiellettä” tai rajua intohimoa, vai miksi sitä nyt kutsuisi johonkin mestaan, niin miksi lähteä?

Ainakin hiekka-aavikot tulevat kuulumaan minun elämääni aina viimeiseen henkäykseen asti. Aion vierailla niissä vielä moneen kertaan, mutta ehkä eri roolissa. Siihen liittyviä valmisteluja on jo tekeillä.

Kuten olen jo aiemmin sanonut, mies ei lähde aavikoilta eivätkä aavikot miehestä.

PS. Ja huom…99% ei ole sama kuin 100%.

7.1.2022-7.1.2023

/in /by

“Minkä taalseen jättää, sen edestänsä löytää”.Tämä sananlasku sopii minuun kuin nakutettu.

Olen tehnyt nyt fysioterapeutti Santtu Rannan laatimia harjoitteita muutaman päivän ajan. Treenien tarkoituksena on (mm.)kehittää lantion hallintaa ja parantaa sen asentoa.

Tein torstaina lantiotreenejä saunassa. Hikoilu lisääntyi varmaan kaksinkertaiseksi normaaliin verrattuna, mutta sitähän on tiedossa vuoden kuluttua.

Seuraava (ja viimeinen) Arabian aavikon ylitys alkaa nimittäin tasan vuoden kuluttua eli 7.1.2023. Vuosi tuntuu pitkältä ajalta, mutta tässä on vielä niin paljon tehtävää, että se aika kuluu vilauksessa.

Panostan tähän nyt hullun lailla, sillä on 99% varmaa, että en juokse ensi vuoden tammi-helmikuun jälkeen minkään autiomaan halki. Siitä asiasta huomenna lisää….