Aloin juoksemaan “tositarkoituksella” opiskellessani jenkkiyliopistossa. Tarina alkoi seuraavasti.

Takana oli yksi monista kosteista illoista ja sen seurauksena aamulla oli pikku kanuuna.

Siinä kohmelosta toipuessa päätin yks kaks yllättäen marssia paikalliseen urheiluliikkeeseen ja ostaa juoksukengät. Merkki oli Reebok.

Köpöttelin takaisin opiskelijaboksiini, pistin lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille.  Ja kuten arvata saattaa, niin en päässyt sillä lenkillä mihinkään “flow” vaan mielumminkin “throw”-tilaan.

Säästän teidät yksityiskohdilta.

Siitä se alkoi. Bilettäminen jäi taka-alalle. Sen tilalle tuli juoksu ja opiskelu.

Tällä hetkellä kondis on suunnilleen samalla tasolla kuin 30-vuotta sitten, jos nyt vähän liioitellaan. Onkohan ympyrä sulkeutumassa:-)

En tässä ripottele tuhkaa ylleni, vaan esitän asiat niin kuin ne ovat.

Tiedän, millaista on olla hyvässä juoksukunnossa. Olen kirjoittanut blogiin kymmeniä ellen satoja kertoja lenkeistä, jolloin olen voinut juosta pitkiä matkoja täysi hööki päällä ilman hengästymistä.

Sain tammi-kesäkuun aikana, kiitos voimaharjoittelun, vahvistettua jalkoja melko paljon, mutta juuri nyt ne näyttävät aurauskepeiltä. Muutenkin paino on pudonnut sille tasolle, että punnitus toimitetaan neuvolassa….

Menossa on massakausi, joten asia on korjaantumaan päin.

Onneksi polvi ei enää kiukuttele, joten voin jatkaa peruskunnon kohottamista…