Extra maili

/in /by

Kolme vuotta sitten ihmisiä varoitettiin menemästä kauppakeskusksiin.

Mutta kuka muistaa, että myös “ruuhkaisilla lenkkipoluilla saattoi piillä tartuntariski”.https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006460953.html?fbclid=IwAR1WEMHsDrk98aPrd2RyQcXLKPM381KpElsWwRmkMgHdw-2aZLoW89C3JcA

Ohessa on aiheeseen liittyvä Hesarin juttu, joka tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna kyllä ihan hullulta, mutta tuollaista se muutama vuosi sitten oli.

Miksi ne lenkkipolut olivat niin ruuhkaiset?

Siksi, kun kaikki ihmiset änkeävät itsensä aina sinne, minne muutkin menevät.

Erämaata ja metsää tässä maassa riittää, joten minulle on suuri mysteeri, miksi porukka ahtautuu aina samaan mestaan.

Nuuksiossa sijaitseva Haukkalampi on tästä hyvä esimerkki. On sitten arki tai etenkin pyhä, niin sinne ne (lähes) kaikki menevät.

Jos viitsisi nähdä vaivaa kulkemalla ylimääräisen mailin tai kaksi ja poikkeamalla merkityltä reitiltä, niin kulkija löytäisi todellisen erämaan.

Presidentti Koivisto puhui aikoinaan “sopuli-ilmiöstä”. Hän vertasi toimittajia sopuleihin, jotka seuraavat laumana kulloistakin mielipidejohtajaa- ja asiaa.

Ennätystehtailua

/in /by

Norjalainen vuorikiipeilijä Kristin Harila herättää kiipeilypiireissä voimakkaita tunteita.

Harila ja hänen kiipeilykaverinsa Tenjen Sherpa tekivät uuden nopeusennätyksen huiputtamalla kaikki 14 yli kasitonnista vuorta kolmessa kuukaudessa (+1 päivä).

Seikkailusivusto ExplorersWeb on kirjoittanut tästä ja Harilan edellisistä ennätysyrityksistä useita kertoja ja jokainen nettiuutinen on saanut osakseen murskakritiikin Harilaa kohtaan.https://explorersweb.com/kristin-harilas-8000m-highlights/

Yleensä Exwebin raportteja ei kukaan viitsi kommentoida, mutta annas olla kun puhe siirtyy Harilaan…

Miksi Harila jakaa mielipiteet niin voimakkaasti?

Hän saa näkyvyyttä ja sitä kautta sponsoreita, jotka mahdollistavat ennätysyritykset.

Suurempi syy on kuitenkin se tapa, jolla Harila näitä ennätyksiä tehtailee.

Jos asia kiinnostaa, niin oheinen juttu avaa syyt siihen, miksi niin monen kiipeilijän veekäyrä nousee katosta läpi.

Hän käyttää kiipeilyn aikana lisähappea.

Sen tuomat edut ovat kiistattomat.

Se on vähän sama juttu kun juoksisin kuumalla aavikolla ilmastoidussa kuplassa ja edessä oleva ajoneuvo lanaisi minulle pehmeän juoksualustan kovaksi.

Kuluva kuuden (6) päivän treenijakso on hieman edellisiä iisimpi, sillä täällä perusleirissä on meneillään pari projektia, jotka vaativat huomioni.

Mäkivetoja

/in /by

Edellisen treenijakson rasitukset ovat tiessään eli palautuminen on sujunut hyvin.

Tällaiseen päätelmään tulin, kun juoksin lauantaina treenilenkin, joka piti sisällään useamman ylämäkivedon.

Toteutin ne lenkin loppuvaiheessa. Jos tekisin ne treeni alussa, niin sykkeet nousisivat katosta läpi.

Ensimmäinen mäkiveto oli vajaa kilometrin mittainen nousu Nuuksiontiellä.

Juoksin sen (arviolta) 5.20 kilsavauhdilla eli en himmaillut.

Sen jälkeen oli vuorossa Solvikintien nousu, joka on jyrkempi, mutta pituudeltaan lyhyempi (470m).

Jalat alkoivat hapottaa vasta ihan loppuvaiheessa, mikä on hyvä signaali.

Huippu-urheilijoille erilaiset fyysisen suorituskyvyn testit ovat olleet jo vuosikymmeniä ihan arkipäivää.

Ja sama koskee arkiliikkujia. Esimerkiksi lääkärisemat ovat testanneet kestävyyskunnon tilaa niitä haikaileville.

Minulla on omat “epä-tieteelliset” metodini testata kuntoa. Ylämäkijuoksut ovat siitä hyvä esimerkki.

Jos kunto on hyvä, niin ylämäkeen kipitys on helpohkoa. Jos paska, niin….