Mikroilmasto

/in /by

Olen kolunnut Nuuksiota ristiin rastiin yli 20 vuoden ajan.

Alue on melko laaja Suomen mittapuun mukaan.

Mikäli suuntaan treenilenkkini Pirttimäkeen, joka nyt ei virallisesti ole (vielä) osana Nuuksion kansallispuistoa, niin epävakaisena päivänä on suuri todennäköisyys, että saan vettä niskaan.

Monella alueella on omanlaisensa mikroilmasto. Se tarkoittaa pienen alueen ilmastoa erityispiirteineen. Alueen relatiivinen korkeus on merkittävin tekijä.

Mikäli juoksen Solvallan tai Solvikin (missä perusleirini sijaitsee) järviylängöllä, niin aurinko tod.näköisesti paistaa tai ei ainakaan sada. Parin kilsan päässä tilanne voi olla ihan toinen.

Kesäisin tämä on ongelma. Olen odottanut sadetta Solvikin perusleiriin jo viikkojen ajan, mutta turhaan.

Sade-ja ukkosrintamat menevät aina ohitse.

Mutta tänään on ilon päivä.

Fokus

/in /by

Tänään kirjoitan keskittymisestä. Siis fokuksesta.

Otetaan aluksi esimerkki Grönlannin jäätiköltä.

Kävin siellä hetkittäin aika kuumana, vaikka ulkona oli ihan hemmetin kylmä.

Vuosi oli 2013.

Retkikunnan jäsenenä oli tanskalainen Jens-Erik.

Huomasin jo jäätikön ylityksen alkuvaiheessa, että miehen fokus ei ollut hyvää luokkaa.

Huomautin siitä hänelle pariinkin otteeseen.

Kysyin, että “miksi olemme jäätiköllä?”. Käytin siinä tilanteessa kieltämättä aika karkeaa kieltä, mutta ei siellä millään huviretkellä oltu.

Jens-Erik vastasi oikein, mutta huomasin, että miehen fokus oli jossain muualla.

Väärä mies väärässä paikassa. Lopputulos oli huono ja jouduimme evakuoimaan hänet jäätiköltä, kuten olen moneen kertaan kirjoittanut.

Vuonna 2018 oli tarkoitus olla seuraavan jäätikköyrityksen vuoro.

Ei ollut.

Grönlantilainen Lars oli retkikunnan ehkäpä tärkein heppu. Hän on ylittänyt sen useaan kertaan ystävänsä Salon (Salomon) kanssa. Siinä on uskomattoman hyvä kaksikko.

Olin jo valmistellut v.2018 retkikuntaa pitkän aikaa, kunnes sain Larsilta viestin.

Hänen perheeseen oli syntymässä esikoislapsi keväällä 2018 eli juuri samaan aikaan, kun meidän on tarkoitus olla jäätiköllä.

Onnittelin Larsia.

Kerroin samalla, että siirrän retkikuntaa vuodella eteenpäin (2019). Se oli iso päätös, sillä olin sopinut asioista kumppanien ja monen muun tahon kanssa. Lars pisti vastaan, mutta päätös pysyi.

Jos tekee virheen kerran, niin se on inhimillistä. Jos tekee saman virheen kahdesti on idiootti.

Lars teki siis kaikkensa, että en siirrä seikkailun alkua vuodella, mutta turhaan.

Miehistön FOKUKSEN on oltava 100%sti operaatiossa, eikä missään muussa asiassa.

Sama juttu harjoittelun kanssa. Silloin kun treenataan, niin keskitytään siihen eikä mihinkään muuhun.

Standardit

/in /by

Elämme standardien täyttämässä maailmassa. Niitä on kaikkialla.

Standardit eli normit ovat toimintatapojen luomista.

Luin keskiviikkona urheiluun liittyvän artikkelin HS:n nettisivulta.

Juttu kertoi pienehkön “Ykkösessä” pelaavan jalkapalloseuran Gnistanin arjesta.

Joukkueen valmentaja kertoo, että pienuudesta ja vähäisistä resursseista huolimatta “yritämme ylläpitää ammattilaisurheilun vaatimuksia”.

Hemmetin fiksusti sanottu.

Olin pari viikkoa sitten Solvallan urheilukentällä. Siellä on ihan laadukas fudiskenttä, jossa monet seurat käyvät harjoittelemassa ja pelaamassa sarjapelejä.

Kentän ulkopuolella on juoksurata. Siksi olin siellä….

Katsoin nuorten futaajien harjoittelua.

Joukkueen pelaajat tekivät valmentajien ohjeiden mukaisia alkulämmittelyjä.

Kukaan näistä nuorista ei tehnyt suorituksia oikein. Ei yksikään.

Itse asiassa liikkeet tehtiin ihan päin persettä. Kunhan nyt vähän heiluteltiin kroppaa, oltiin tekevinään…..

No, sen ymmärtää. Kundit halusivat pelata fudista eivätkä tehdä tylsiä jumppaliikkeitä.

Been there – done that.

Valmentaja katsoi asiaa sormien läpi. Hän ei puuttunut yhteenkään virhesuoritukseen.

Samalla hän teki karhunpalveluksen nuorille.

Hän ei selvästikään kykene luomaan riittävän korkeita ja vakiintuneita standardeja, joilla harjoitukset viedään läpi.

Ainakin lajin suurmaissa, huippuvalmentajat laitetaan koutsaamaan nuoria.

Sieltähän ne huiput sikiävät.

Tästä tullaan kysymykseen “kuinka paljon harjoittelet”.

Sillä ei ole mitään merkitystä, mikäli harjoituksia ei viedä läpi korkeilla vaatimustasoilla.

Määrä, määrä, määrä!

Kuulen tätä jatkuvasti.

Määrä on kriittinen menestystekijä. Sitä ei missään nimessä käy kiistäminen.

Mutta niin on myös LAATU.

Palataan vielä näihin fudisnuoriin. He varmaan kertoivat kotona ja kavereille olleensa fudisharjoituksissa.

No, minun mielestä eivät olleet.

“Harjoittelu on jonkin asian opettelemista tekemällä sitä toistuvasti. Tutkimusten mukaan harjoittelun määrällä ja laadulla on ratkaiseva merkitys monien taitojen kehittämisessä korkealle tasolle”.

Tämä aihe tuli mieleen myös pari päivää sitten, kun tein ensimmäistä kertaa valmentajan (Jukkis) minulle suunnittelemaa liikettä. Olin videoinut liikkeen Crossfit 8000´n salilla.

Siinä Jukkis tekee liikkeen varsin vaivattomasti 10 kilon painolevyn kanssa. Hänellä se liike on selkäytimessä.

Taustalla on + 10,000 tuntia työtä sen vaivattomuuden eteen.

Minulla totisesti ei.

Pystyin tekemään sen laadukkaasti kevyemmällä 5 kilon painolla ja vähäisemmillä toistoilla

Jos olisin keskittynyt määrään (kiloihin ja toistot), niin harjoitus olisi ollut ihan hyödytön.

Pahimmassa tapauksessa olisin tehnyt keholle enemmän harmia kuin hyötyä.

Onko ajatus harjoituksessa vai jossain muualla?

Keskittyminen harjoitukseen on myös tärkeää. Siitä joskus toiste lisää.

Ehkä….