Olipahan itseluottamusta nostattava treenilenkki.
Siis eilen perjantaina.
Läksin juoksemaan “jo” klo.8.00 kahden naapurustossa asuvan frendin Nikken ja Heikin kanssa.
Molemmat sällit ovat hyvässä iskussa, joten vauhtia pidetään.
Olin palautunut tosi hyvin edellisen päivän Nuuksion Pitkäjärven ympärijuoksusta.
Se indikoi, että kunto on nousussa.
Elettiin kuluvan vuosituhannen alkuhetkiä.
Istuin jonon jatkona aamuruuhkassa.
Olo oli muutenkin vähemmän euforinen sillä olin ajamassa turhaan aamupalaveriin.
Yhteen niistä monista.
Kirjassa “Seikkailujuoksija” Juha Hietanen kuvaa aamupalaveria, johon olin joutunut.
Asiakas/yhteistyökumppani kertoo minulle silmät leiskuen jostain uudesta innovaatiosta.
Olin vähemmän liekeissä, joten niin ajatukseni kuin katseeni harhaili kokoushuoneen ikkunasta ulos. Näin siellä muutaman puun ja yksinäisen oravan, joka hyppeli innokkaana oksalta toiselle.
Olin vahvasti sitä mieltä, että oravalla menee suhteellisesti otettuna paljon paremmin kuin minulla. Se oli vapaa, minä neukkariin vangittuna.
Siitä hetkestä ei kulunut kuin tovi, kun vapautin itseni löysästä kravatti-hirrestä.
Elinkautisesta.
Tavoitteeni on juosta vähintään kymmenen kertaa Nuuksion Pitkäjärven ympäri.
Siis tämän kesän ja syksyn aikana.
Tänään oli neljäs juoksu, joten tehtävää vielä riittää.
Vaikka viime aikoina on tullut vettä vähintäänkin kohtuullinen määrä, niin silti maasto on vielä aika rutikuivaa.
Huomasin sen juostessani erään pienen suoalueen läpi.
Sen lisäksi ainakin osa puroista on vielä kuivia.
No, sadetta lienee luvassa vielä ainakin seuraavan 10 päivän aikana, joten tilanne voi muuttua nopeastikin(?).
Tein keskiviikkona saliharjoituksen, jonka yhteydessä huomasin, että toinen puoli kropasta on hieman heikompi kuin toinen.
Tein erään “pilates-tyyppisen” liikkeen, jonka yhteydessä käytin 5 kilon painoa.
Oikean puolen lantion/pakaran pito oli hieman parempi kuin vasemman.
Tämä oli tärkeä huomio jatkotreenejä ajatellen.
Seuraava reilun 3h Pitkäjärvijuoksu on jo sunnuntaina.
