One hell of a sukka

/in /by

“Sidoste-sukka kestää” on legendaarinen mainos, joka näytettiin telkkarissa ensimmäistä kertaa vuonna 1963.

Olen käyttänyt laadukkaita sukkia jo pitkään.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin käytössäni on edelleen sukkia, jotka olivat mukana Kalaharin autiomaan ylityksessä vuonna 2010.

Nyt kun uusi seikkailu siintää jo silmissä, tai oikeastaan kaksi, niin olen testannut kotimaista Karkelon juoksusukkaa.https://karkelonsukka.fi/juoksijansukka/

Olen tottunut käyttämään hieman normaalia paksumpaa juoksusukkaa, joten totuttautuminen hieman ohuempaan kesti tovin.

Juoksen tuhansia kilometrejä vuodessa, joten ei ole ihan samantekevää, millaisen sukan jalkaani vetäisen lähtiessäni harjoituslenkille.

Aloitetaan positiivisilla asioilla.

Karkelon juoksusukkaa (ei sponsori) on mukava pitää jalassa. Varpaille on ruhtinaallisesti tilaa, pohkeen resori ei purista jalkaa ja sukka pysyy ryhdissä pitkilläkin juoksulenkeillä.

Jos sukka menisi ryttyyn, niin rakkojahan siitä syntyisi.

Olen juossut näillä sukilla jo muutaman sata kilometriä.

Yritin löytää niistä jotain “negatiivista” kirjoitettavaa, mutta ainakaan vielä sellaista ei ole tullut esille.

Totta puhuen, laitan Karkelon sukat mieluusti jalkaan myös silloin, kun en ole lenkillä.

Kaksi harjoitusta

/in /by

Useisiin päiviini kuuluu kaksi harjoitusta.

Ensimmäinen aamulla ja toinen alkuillasta.

Jos kävisin normiduuneissa, niin tämä olisi mahdotonta, ainakaan pitkän päälle.

Se häiritsisi jossain vaiheessa molempia, siis töitä ja harjoittelua.

Harjoittelun määrää voisi ehkä ylläpitää kohtuu pitkäänkin, mutta sen laatua ei.

Palautumiseen ei jäisi yksikertaisesti riittävästi aikaa.

Jossain vaiheessa keho alkaisi reagoimaan riittämättömään palautumisaikaan.

Tästä on kokemuksia.

Tein aikoinaan kohtuullisen vastuullista duunia.

Oli kovat tulosvaatimukset, joiden edistymistä seurattiin herkeämättä.

Ja siihen kun yhdistettiin tavoitteellinen harjoittelu niin on selvää, että jossain vaiheessa tuli tarve priorisoida.

Valita työuran ja juoksemisen/seikkailun välillä.

Jälkimmäinen voitti.

Tiedän muutamia henkilöitä, jotka ovat onnistuneet rakentamaan hyvän balanssin työuran ja tavoitteellisen harjoittelun välille.

Mutta useampia, jotka eivät ole siinä onnistuneet.

Sataa sataa ropisee…

/in /by

Kirjoitin maanantain blogiin, että aion juosta syksyn aikana Espoon keskuspuistossa (ja sen läheisyydessä) pari lenkkiä viikossa.

Saattaa niitä toteutua useamminkin, mutta tuo on minimimäärä.

Lähdin maanantain lenkille Saarniraivion koululta, joka on melko lähellä Espoon keskusta.

Siitä hölkkäsin keskuspuiston hiekkabaanoja pitkin Puolarmaariin, Nöykkiöön sekä Kauklahteen, josta juoksin kohti lähtöpistettä.

Se oli hiton hyvä treenilenkki.

Vettä satoi lenkin loppuvaiheessa, mutta se ei haitannut.

Itse asiassa juoksijalle..tai ainakin minulle…kova tuuli on se häiritsevin tekijä.

Maanantai oli tuplatreenipäivä.

Iltaan kuului kuntopiiriä a´la sisäsoutua, punnerruksia, selkäpenkkiliikettä, steppilaudalle nousuja jne.