Kovaa peliä pohjoisessa

/in /by

Katsoin Yle Areenasta elokuvaa nimeltä Daniel.

Se kertoo tanskalaisesta valokuvaajasta, joka joutuu vuonna 2013 ISIS-terroristijärjestön panttivangiksi.

Sitä katsoessa mieleen pulpahti Pohjois-Afrikan vuodet 2011-2012.

No, myös vuosi 2008, jolloin minun piti juosta 250 kilsaa Mauritaniassa, mutta kisa peruttiin, koska terroristit tappoivat maan pääkaupungissa ranskalaisia turisteja.

Palasin kuitenkin neljä vuotta myöhemmin niille seuduille.

Kun suunnittelin Saharan halkijuoksua, niin minulle sanottiin, että se on hemmetin vaarallista, koska siellä operoi toinen terroristijärjestö Al-Qaida.

No, sinne minun piti kuitenkin päästä, tavalla tai toisella. Minulle ei tullut mieleenikään jättää juoksua suorittamatta terroristien takia.

Minun ratkaisu oli hommata mukaani sotilaita.

Suomalaisia ja ulkomaisia.

Siirryttäessä Mauritaniaan, retkikuntaan liittyi yli kymmenen mauritanialaista sotilasta, joiden tehtävänä oli suojella retkikunnan toimintaa.

Niin, pari kuukautta ennen Saharan halkijuoksua ruotsalainen mies kidnapattiin siinä lähistöllä, Malissa.https://www.theguardian.com/world/2017/jun/26/swedish-man-johan-gustafsson-islamist-militants-released

Se on Mauritanian naapurimaa.

Ruotsalainen oli vankina lähes kuusi vuotta.

Voisiko sama toteutua jossain muualla?

Se ei ole todennäköistä, mutta jos käy huono tsägä, niin Arabian niemimaalla.

Minulla on siellä tiimin päällikkönä Saudi-armeijan entinen korkea-arvoinen sotilas ja lähituntumassa kulkevaa maasturia ajaa saman maan ex-erikoisjoukkosotilas…

Tapaan heidät taas ensi vuonna.

Leirikuvaa

Oman kehon kuuntelu

/in /by

Vielä vuosikymmen-kaksi sitten puskin pitkiä lenkkejä, vaikka järki sanoi “pidä lepopäivä”.

Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut, tai mistäs sen tietää?

No, ainakaan vielä ei ole tarvinnut mennä leikkauspöydälle, mutta fysioterapeutin luo useastikin.

Viime vuosina näitä fyssari-käyntejä on tullut vähemmän, kiitos vuosien tuomien oppien.

Viimeiseen vuoteen ei muuten yhtään…

Luotan oman tuntemukseen enemmän kuin vaikkapa ranteessa keikkuviin värkkeihin.

Myönnän, että niilläkin on oma arvonsa.

Tein perjantaina heti aamusta aika kokonaisvaltaisen kuntopiirin.

Iltapäivällä kaverini Janne kyseli lenkille ja vaikka minun oli tarkoitus pitää juoksusta välipäivä, niin päätin lähteä seuraksi.

Heti lenkin alussa jaloissa tuntui kireyttä mikä ei sinänsä ollut ihme, sillä aamun harjoitus oli melko kuluttava.

Takareidessä oli pieniä tuntemuksia, joten sanoin frendille, että otetaanko nyt vaan ihan iisisti, ettei mitään ikävää pääse tapahtumaan.

Aavikkojuoksun alkuun kun on vain alle kolme kuukautta….

Kevyt juoksu-kävely-juoksu -harjoitus teki loppujen lopuksi jaloille ihan hyvää.

Kisakatsomossa

/in /by

Suuntasin lauantai-aamuna jalkaterät kohti Nuuksion Swinghilliä, jossa toimii laskettelukeskuksen lisäksi suosittu Bike Park.

Kumpikaan näistä ei ole minun lajini.

Syy miksi olin Nuuksion Alpeilla liittyi juoksuun; Nuuksio Classic -polkujuoksumaratonin ja myös 70 kilsan kisaajien reitti kulki Swinghillin kautta, joten päätin oman lenkkini yhteydessä tsiigata hetken kisan kulkua.

Ja olihan siellä pari tuttuakin…

Yksi huomio liittyi kisaajien jalkineisiin; jos ennen polkujuoksijat suosivat Salomonia, niin nyt ainakin silmämääräisesti Hoka-juoksukengät ovat kirineet sen ohi.