Kun aloitin kirjoittamaan “Asennetta peliin” -kirjaa yhdessä Arno Seiron kanssa, niin aluksi oli funtsittava “kenelle tätä kirjoitamme?”.

Kirjalle oli siis miettivä kohderyhmä.

Ennen seikkailijan uraa työskentelin mediamaailmassa.

Näistä vuosista minulle jäi hienoja ystäviä, joita tapaan edelleen kohtuu säännöllisesti.

Monet heistä ovat kertoneet, kuinka motivaatio on ollut aika ajoin hukassa.

On tieto siitä, että omalle elämälle olisi tehtävä jotain, mutta mistään ei oikein saa otetta.

Aloin siis kirjoittamaan teosta muutamalle ystävälle kannustaakseni heitä ottamaan oman potentiaalinsa käyttöön.

Olen ollut usein tienhaarassa.

Juniorina oli päätettävänä opiskellako kotimaassa vai olisiko minulla rohkeutta lähteä opinahjoon ulkomaille?

Lähdin ulkomaille.

Sitä muodostui seikkailu, josta voisi kirjoittaa ihan oman kirjan.

Aika ajoin olemme tienhaarassa, josta voi valita sen tutun ja turvallisen (+tylsän) reitin. Kutsumme sitä kirjassa “muurahaispoluksi”.

Sitä toista reittiä me kutsumme “leijonapoluksi”, jolla talsiminen vaatii hieman rohkeutta.

Olen pyrkinyt ottamaan askeleeni leijonapolulla.

Sitä polkua on ollut vaikeampi kävellä.

Kaikista kompasteluista huolimatta, se on ollut hyvin opettavaista.