Ihan vaan pari sanaa harjoittelusta

/in /by

Viimeisen parin kuukauden aikana olen jättänyt salitreenit minimiin.

Olen ylläpitänyt lihaskuntoa muutamilla jumppaliikkeillä.

Sen lisäksi olen käynyt liikkumassa lähialueen jyrkillä kallioilla.

Se on pirun hauskaa ja toivottavasti parantaa myös lihaskuntoa.

Olin sunnuntaina juoksemassa, jälleen kerran, Pirttimäen liepeillä. Yks kaks yllättäen päähäni juolahti piipahtaa Sorlammella, joka on erittäin suosittu ulkoilualue.

Siellä on yleensä, ainakin viikonloppuisin, populaa ihan hemmetisti.

Edellä mainitusta syystä johtuen, olen vältellyt siellä juoksentelua.

Ja aion jatkossakin.

Polut ovat kovasta käytöstä johtuen aika huonossa kunnossa – ainakin näin juoksijan näkövinkkelistä katsottuna.

Nyt on hieman iisimpi treeniviikko meneillään.

Juoksen aamuisin ja käyn iltapäivällä/illalla palauttavalla tunnin puolentoista kalliokävely-/hyppelyllä.

Pääsiäisviikolla aion ottaa koneesta selvästi enemmän irti.

Runsaasti juoksua…ja mämmiä.

“Tää oli kyllä viimeinen kerta!”

/in /by

Perustin ensimmäisen oman jäätikköretkikunnan vuonna 2013 ja kohteena oli Grönlannin jäätikkö

Tasan 125 vuotta aiemmin Nansen-niminen tutkimusmatkailija oli ylittänyt Grönlannin jäätikön ja halusin olla ensimmäinen, joka juoksee sen halki.

No, se reissu päättyi Jens-Erikin häkämyrkytykseen ja draamaa riitti muutenkin.

Viisi päivää helvetillisessä myrskyssä, läheltä piti hukkuminen jne.,.

Kaverini kysyi pari vuotta myöhemmin (2015), “aiotko palata Grönlannin jäätikölle?”.

Vastaus oli ytimekäs “EN!”.

No, vuonna 2019 oli kuitenkin aika palata jäätikölle ja saattaa loppuun “ekana juosten jäätikön yli” -projekti.

Taisin sanoa sen jälkeen, että jäätikköjuoksut on mun osalta ohi. Taustalla kun oli juoksut Etelämantereella (2008) ja Pohjoisnavalla (2007), joten ajattelin juoksevani jatkossa vain kuivilla hiekka-aavikoilla.

Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan; ensi kuussa alkaa Vatnajökull-jäätikköjuoksu.

Jos sanon sen jälkeen, että jäätikköjuoksut/kylmissä olosuhteissa seikkailut ovat minun osaltani ohi, niin vastuu siirtyy kuulijalle.

Qataria kiertäessäni (2023) funtsailin, että “onpahan täällä aivan saatanan kuumaa ja kosteaa” ja jos joku olisi tuolloin kysynyt jatkosuunnitelmistani aavikoihin liittyen, niin olisin sanonut “eiköhän nämä ole jo nähty”.

Nyt suunnittelen jo seuraavaa 1000 kilsan aavikkojuoksua lokakuulle 2026:-)

Jokin käsittämätön vetovoima noissa autiomaissa on.

Kuvat, Lars Poulsen.