On olemassa useampia teorioita sille, miksi jotkut ihmiset ovat muita alttiimpia “seikkailuille”.
Yksi liittyy geeniin nimeltä DRD4-7R, joka on linkitetty ihmisiin, jotka ottavat tietoisia riskejä. Sitä kutsutaan myös nimillä “wanderlust tai adventure gene”.
Tietojeni mukaan tämä geeni löytyy noin 20% ihmisistä.
Se, tuleeko tästä geeniperimästä elämää hallitseva riippuu mm. kasvatuksesta.
Luen parhaillaan Otavan kustantamaa kirjaa “Suuret tutkimusmatkat” ja siellä on Peter Whybrowin kirjoittama artikkeli “Vaeltajan mieli”, jossa yritetään selvittää mitä vaeltajan mielessä liikkuu ja mikä tyynnyttää levottoman sielun. Tässä muutama suora lainaus tästä artikkelista:
“Nykypäivänä neurologian avulla tiedämme, että keskushermoston välittäjäaines dopamiini liittyy siihen mekanismiin, joka saa ihmisen etsimään kaikkea uutta. Tutkimusmatkailijan epätavallinen vietti sijoittuu toiselle äärilaidalle niiden geneettisesti määräytyneiden, monenkirjavien käyttäytymistapojen valikoimissa, joita me kutsumme luonteiksi”.
“Luonteemme (joka kehittyy lapsuudessa) mukaan olemme joko rohkeita tai ujoja, riskeerajia tai varman päälle ottajia, seikkailijoita tai kotihiiriä”
“Luonteiden eroja selittävät alleenit, vaihtoehtoiset muodot geeneissä, jotka rakentavat väylät ja reseptorijärjestelmät dopamiinia varten. Sellaisilta ihmisiltä, joille riskien otto on luonteenomaista, on löytynyt dopamiinireseptorin geenimuutos D4-7 alleeni, joka poikkeaa muilla ihmisillä olevasta D4-4-alleenista”.
Seikkailujuoksija-kirjassa toimittaja Juha Hietanen nostaa esille amerikkalaisen psykologin Frank Farleyn, joka on kirjoittanut artikkeleita T-tyypin ihmisistä.
T-tyypillä viitataan “thrill seeking personalityyn”
Jostain syystä kaveripiirini on muodostunut pääasiassa edellä mainituista tyypeistä. Sellaisia, jotka ovat jo “geeniensä vallassa tai hyvää vauhtia matkalla…”.
Suuri osa suomalaisista on nykyisin ylipainoisia tai lihavia. Lääkärikunnassa on jo tovin puhuttu “lihavuusepidemiasta”, sillä joka kolmas yli 20-vuotias on lihava. https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/8238260
Lihavien lasten ja nuorten osuus peräti nelinkertaistui reilussa kolmessa vuosikymmenessä.Lihavien miesten osuus lähes kolminkertaistui ja naisten kaksinkertaistui. Vuonna 2022 maailmassa oli jo yli miljardi lihavaksi luokiteltua ihmistä.
Lihavuuden yleisyys on yli 20-vuotiailla naisilla 30 ja miehillä 27 prosenttia. Lähes joka toisella naisella (48 %) ja miehellä (44 %) on vyötärölihavuutta.
THL´n tuottamaa dataa voisi listata loputtomiin, mutta pointti tuli varmaan selväksi.
On aika ihmeellistä, että tähän miljardeja yhteiskunnalle maksavaan epidemiaan ei kiinnitetä juurikaan huomiota. Puhetta kyllä riittää, mutta ei tekoja.
Follow the money.
Tästä hyötyy tietenkin ainakin yksi taho eli lääketeollisuus, mutta maksajan roolissa ovat kansalaiset / veronmaksajat. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin sos-ja terveydenhoitokulut menevät jo tällä hetkellä katosta läpi.
Helpoin tapa välttää ylipainoa lienee vähentää syömistä ja lisätä liikuntaa.
Japanilainen sanonta “Hara Hachi Bu” tarkoittaa suomennettuna “Syö, kunnes olet 80% täynnä. Ja lopeta siihen”.
Jos sen ruoan mättämisajan (20%) käyttäisi liikuntaan, niin nuo yllä luetellut THL´n luvut näyttäisivät selvästi paremmilta.
