Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Miksi?

July 23, 2010/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Aika moni haastattelu alkaa kysymyksellä “miksi lähdet juoksemaan Kalahariin”? Ihan perusteltu kysymys, mutta “miksi”-kysymyksiin on aina hankala vastata, sillä ei ole yhtä tai kahta syytä lähteä maailman ääriin, vaan niitä on kokonainen liuta.

Olen seurannut suurella kiinnostuksella vaikkapa ranskalaisen Serge Girardin eeppisiä taivalluksia, joista hyvänä esimerkkinä on yli 8000 kilometrin juoksu Dakarista Kairoon. Lisäksi yhdysvaltalaisen kolmikon Saharan halkijuoksu teki minuun suuren vaikutuksen.

Yli vuoden kestävä juoksuprojektin valmistelu ja koko prosessin johtaminen on haastava ja opettava duuni, jota tekee (pääasiassa) mielikseen.  Projektin aikana mietitään mistä rahat raavitaan kasaan, mitä varusteita käytetään, keitä tiimin kutsutaan jne.

Jokainen projekti lähtee kysymyksestä..keitä tässä on mukana, miten voittava tiimi kasataan? Liiketalouden kirjat pitävät oikeanlaisen tiimin kasaamista aivan ensisijaisen tärkeänä ja oman (lyhyen) kokemuksen mukaan tämä pitää kutinsa. Jenkkiläinen tutkija L.Gonzales on todennut, että voittavalla tiimilla ja sen jäsenillä on oltava (mm.)seuraavat ominaisuudet:

1. Kun vaikeudet ilmenevät, niin tiimin jäsenet eivät keskity muiden syyttelyyn, vaan ryhtyvät ITSE aktiivisesti toimeen ratkaistaakseen ongelman. Tämä on tärkein ominaisuus, jota punnitsin, kun Kalahari-tiimiä kasattiin.

Jos ja kun meille tulee vaikeuksia, niin emme saa käyttää aikaa tyhjänpäiväiseen nahisteluun ja “mitäs minä sanoin..” mussutukseen, vaan meidän on a. todettava ongelma, b.tehtävä suunnitelma sen voittamiseksi ja c. ryhdyttävä toimeen. Ei siis mitään rakettitiedettä…

2. Opitaan virheistä. Kaikki tekevät virheitä ja niiden tekemistä ei pidä pelätä..riskejä on otettava. 

3. Meidän on oltava joustavia. Olosuhteet vaihtelevat, välillä on erittäin epämukavaa, mutta se pitää kestää.

4. Kun vastoinkäyminen iskee, meidän on päästävä nopeasti sen yli kohti seuraavaa haastetta.

5. Meidän on tuettava toisiamme. Meille kaikille tulee huonoja hetkiä ja päiviä ja silloin muiden apu on tärkeä.

6. Positiivisuus, myönteisyys, hyvä itseluottamus..lista on pitkä.

7. Valmius katsoa ja elää (sen kuuluisan) boksin/hiekkalaatikon ulkopuolella. Voimme olla ensimmäisiä, jotka tekevät jotain uutta..ja uudella tavalla. Voisin juosta vuosikausia mielenkiintoisia kisoja ympäri maailmaa, mutta kehityäkseni haluan katsoa uusia mahdollisuuksia,varsinkin sellaisia, joita ei ole aikaisemmin tehty. On tärkeää pitää mieli avoimena ja oppia uusia asioita.

Jos ovat muiden antamat esimerkit (mm.Girard) ja uusien asioiden oppiminen hyvä syy lähteä aavikoille, niin onhan niitä iso liuta muitakin.

Seikkailujen yhteydessä tapaa sangen intresanttia porukkaa – hengenheimolaisia. Saharan, Pohjoisnavan ja etelänapamantereen luonto ja maisevat ovat häikäiseviä.

Pitkän matkan fyysinen ja henkinen haaste kiinnostaa entistä enemmän. Kuten eräässä haastattelussa sanoin, niin suuri tavoite kannattaa jakaa pieniin osatavoitteisiin. Kalaharin 1000 kilometriä jaetaan “pieniin” 25 km osatavoitteisiin. Toivottavasti tämä resepti toimii:-)

Juoksin eilen 13km ja tänään on 15 kilsan vuoro. Ilma tuntuu edelleen erittäin hiostavalta..olikos kesät ennen näin niljakkaita?

Maastokengät / S-LAB testiarvio

July 22, 2010/in Gear Review /by Jukka Viljanen

Käytän Kalaharissa useampaa paria maastokenkiä.

Kiitos Juoksija-lehden, minulla on ollut mahdollisuus tutustua ja opiskella juoksukenkien anatomiaa testaajana ja toimituksen jäsenenä (nykyään vakituisena avustajana).

Millainen on hyvä maastojuoksukenkä? 

Se on profiililtaan matalampi, kuin tavallinen juoksukenkä. Miksi? Mitä epätasaisempi maasto sitä tärkeämpää on, että jalka osuu tukevasti maahan ja painopiste on mahd.alhaalla estäen esimerkiksi jalan nyrjähtämisen.

Kengän pitää myös tukea jalkaa hyvin varsinkin epätasaisessa maastossa (lue:polkujuoksu). Hyvässä maastokengässä on voimakas kuvionti, joka lisää pitoa. Kirsin ylistämän Brooks Cascadian pohjassa on nappuloita, jotka antavat hiekassa  loistavan pidon lisäten juoksun taloudellisuutta ja tietenkin mukavuutta. Salomonin “contagripin” sanotaan lisäävän pitoa liukkassa maastossa, mutta kokemukseni mukaan yksikään kenkä ei pidä liukkaalla ja “limaisella” kalliolla..joten olkaapa tarkkoja.

Kengän varvasosan tulisi tarjota suojaa kiviä ja juuria vastaan.  Lisäksi maastokengän tulisi antaa riittävästi iskunvaimennusta, jotta sillä olisi mukava juosta polkujen ulkopuolella-vaikkapa asvaltilla.

Useat maastokengät ovatkin tänä päivänä “cross-over” -kenkiä, joihin on lisätty ripaus kaikkia hyvän maastokengän ominaisuuksia olematta silti “puhdasverinen” maastokenkä. Lähin esimerkki löytyy autoista. Citymaastureista löytyy joitakin kelvollisia maasto-ominaisuuksia, mutta niitä ei ole tarkoitettu oikeaan maastokäyttöön.

Mitäs hyötyä maastojuoksusta on?  

Yhdysvaltalaisessa ”Ultrarunning” –lehdessä julkaistun tutkimusartikkelin mukaan  80 kilometrin maastojuoksukisaan osallistuneiden jalat tuntuivat suorituksen jälkeen vähemmän kivuliailta verrattuna asvaltilla juostun puolta lyhyemmän maratonin (42,195) jälkitilaan. Maastojuoksijat ilmoittivat myös palautuneensa kisasta nopeammin asvalttisotureihin verrattuna.

Silmän ja jalan koordinaatio kehittyy, koska juoksijaa joutuu tekemään myös aivotyötä ja miettimään mihin seuraavasti askeltaa. Maastojuoksu kehittää kehon lihaksistoa, koska joudumme tekemään koko vartalon lihaksilla töitä säilyttääksemme tasapainon. Erään tutkimuksen mukaan maastojuoksija käyttää 15% enemmän kaloreita, kun asvalttisoturi.

Maastojuoksu tekee hyvää myös päälle, sillä mikäs sen mukavampaa, kuin lähteä kiireisen päivän jälkeen lenkkipoluille kuuntemaan luonnon ääniä. Eikä siitä raittiista ja pölyvapaasta ilmasta ole haittaa. 

Olen juossut viimeisten viikkojen aikana satoja kilometrejä Salomon XT S-LAB2 (huh..huh..) -maastokengällä. Niin ovat myös Running Times-lehden kaverit, jotka tuntuivat olevan aivan samaa mieltä kengän ominaisuuksista.

S-LAB on kevyt ja erittäin rullaava kenkä niin maastossa kuin asvaltilla. Kengän päkiäosa on hyvin vaimennettu, joka oli ainakin minulle suuri ja positiivinen yllätys, siispä jalkine toimii hyvin myös asvaltilla. Päkiä on muodoltaan pyöreä, joten se ei purista varpaita. Kengän kantaosassa on pieni ylipronaatiotuki, ominaisuus josta vasen (ja heikompi) jalka kiittää pitkien lenkkien aikana. Kantapää istuu kengässä yhtä turvallisesti, kuin pankkiholvissa Päälikangas hengittää hyvin eikä tiukka neulos ei laske hiekkaa kengän sisään. Ominaisuus, jota tarvitaan Kalaharissa! Kengän varvasosa on suojattu tyydyttävästi. Kengän varsi on melko korkea, joten se ei haukkaa hiekkaa sisään, kuten monet matalavartiset kengät.

Mitäs risuja kengälle voisi antaa? Ulkonäkö jakaa mielipiteet, sillä näissä on aika psykedeeliset värit. Toinen mielipiteitä jakava ominaisuus on Salomonin pikanauhoitus. Olen juossut LABilla erittäin paljon hiekassa, viimeksi Hyde Parkin hevosten juoksuradalla. Hiekka jää kiinni kengän “muovinauhoihin” ja jättää “karstaa” nauhojen päälle. Näin pikanauhoituksesta tulee semi-pikanauhoitus. Ottaisin kengän mieluusti perinteisellä nauhalla. 

Yhteenvetona…Salomon LAB2 on erittäin hyvä kenkä, jonka hyvä vaimennus antaa mahdollisuuden juosta niin asvaltilla kuin maastossa. Salomon ei ole sponsorini; olen maksanut testikengistä täyden hinnan (139€). Niitä saa erittäin rajoitetusti, mutta Retkiaitasta (Tammisto) saattaa löytyä.

Testit jatkuvat

July 21, 2010/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Kaikki juoksuvarusteet on testattu vähintään satojen kilometrien aikana, mutta kyllä muutama poikkeuskin mahtuu mukaan.

Käytämme juoksun aikana pääasiassa sponsorimme Bridgedalen sukkia. Kokeilin tänään myös Mico -merkkisiä kompressiosukkia ja ainakin ensimmäisen kokeilun pohjalta otan muutaman parin Kalahariin mukaan. Kompressiosukat edistävät verenkiertoa ja auttavat jalkoja palatumaan kovasta rasituksesta hyvin.

Olen kirjoittanut blogissa pariin otteeseen ruoasta ja sen merkitys niin meille Kalaharilaisille kuin muille seikkailijoille on erittäin suuri. Vuorikiipeilijä Samuli Mansikka on huiputtanut 5. yli 8000 metrin vuoren ja hän kirjoittaa nettisivuillaan, kuinka hyvältä tuntuu olla notkuvien ruokapöytien äärellä pitkän huiputusrupeaman jälkeen. Samuli soitti minulle tänään iltapäivällä Pakistanista ja kertoi muutamalla sanalla huiputuspäivästä (hän ei soittanut siksi, vaan pyysi minua välittämään erään viestin..). Lisätietoja Samulin meiningeistä löytyy täältä: http://www.samulimansikka.com/retkikunnat/gasherbrum2010/matkakertomus.html

Päivän juoksulenkki oli pituudeltaan noin 17km.

Page 1686 of 1700«‹16841685168616871688›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Jäätikköjuoksuun uusi tukija
  • Juoksutapahtuma Pirttimäessä
  • Uusi yhteistyökumppani?
  • Toukokuun treeneistä…
  • Viestintä jäätiköltä

Archives

Scroll to top