Luin eilen National Geographic Adventure-nettisivulta jutun ruotsalaisesta Annelie Pompesta, jonka lempilajit vaativat vain vähän happea.

Hän harrastaa syvyyssukellusta. Annelie dyykkasi äskettäin 126 metrin syvyyteen ilman lisähappea ja on uusi maailmanennätys.

Annelie harrastaa myös vuorikiipeilyä ja hänen tavoitteenaan on nousta maailman korkeimman vuoren Mount Everestin huipulle vuonna 2011 ilman lisähappea. Pompen tavoite on siis selkeä; sukeltaa syvimmälle ja kiivetä korkeimmalle ilman lisähappea! Tuolta löytyy linkki, josta voi käydä katsomassa videoclipin  Pompen ennätyssukelluksesta.http://anneliepompe.wordpress.com/

Naiset ovat “äärilajeissa” erittäin hyviä, usein parempia kuin miehet. Yhdysvaltalainen Pam Reed on voittanut kaksi kertaa Badwaterin Ultramaratonin- kisan, joka juostaan Kaliforniassa Death Valleyn alueella. Kisa juostaan äärimmäisessä kuumuudessa (jopa +50C) ja sen pituus on 217 kilometriä. Ylämäkeen.

Norjalainen Cecilie Skog on suoriutunut hiihdosta pohjois-ja etelänavalle sekä kiivennyt Mount Everestin huipulle. Britti Roz Savage on soutanut halki Tyynen valtameren…listaa voisi jatkaa vaikkapa kuinka pitkään, mutta nostan lopuksi esille myös Kirsin Kalaharin autiomaan ylityksen. Se oli nimittäin ensimmäinen naisen tekemä autiomaan ylitys juosten!

Olen lukenut muutamia kirjoituksia siitä, miksi naiset ovat niin hyviä ultrapitkissä suosituksissa. Ihan yksiselitteistä vastausta ei löydy, mutta ohisessa Runners Worldin artikkelissa päästään snadisti jyvälle.

http://www.runnersworld.com/cda/microsite/article/0,8029,s6-238-511-0-13593-0,00.html

On sanottu, että naisten kipukynnys on korkeampi kuin miehillä. Jos miehet synnyttäisivät, niin maailmassa olisi vähemmän lapsia:-) Naisten kehossa on enemmän rasvaa ja se auttaa pitkissä urheilusuorituksissa kuten juoksussa tai pulkan vetämisessä napa-alueilla. Naisilla taitaa myös olla pienempi “macho factor”/pätemisen tarve.