Korppikotkat saalistaa..

/in /by

 

erkut Afrikasta!

Lepääme paraikaa aamun 29 kilsan jäljiltä ja sulattelemme runsasta aamiaista lavitsalla löhöillen.

Yllämme lentää tällä hetkellä kolme korppikotkaa, jotka odottovat vesi kielellä hetkeä jolloin kuukahdamme Kalaharin hiekkaan.

Olemme nyt juosseet 764 km eli jo hieman yli ¾ matkasta on takana!!

Jatkamme matkaa iltapäivällä, jolloin edessä on 3 kilsaa löysää hiekkaa ja sen jälkeen alkaa (valitettava) päällystetyn tien osuus, sillä joudumme juoksemaan Kokotcha -nimisen kaupungin (kylän)läpi..Se jälkeen on siirrymme karjanhoitolueelle, jossa on hiekkatietä lähes loppuun asti.

Näyttää siltä, ettemme näe matkan aikana leijonia tai leopardeja, mutta on tämä ollut huikea reissu ilman sitäkin kokemusta.

Juoksemme 1000 kilsaa putkeen ja sen jälkeen siirrymme autolla kohti Gaboronea, jossa juoksemme muutaman kilometrin ”seremoniallisen” matkan Cheetah Conservation Botswanan tiluksilla (jossa treffaamme Cheetaheja). Keräämme heille varoja juoksumatkan aikana. Eräs mies ajoi eräänä päivänä luokseni ja kysyi ihmeissään, että minne aiot juosta ja mikäs juoksun idea oikein on. Kerroin Cheetaheista yms. ja hän kaivoi kupeistaan 21 Pulaa (pari

euroa) ja antoi ne minulle. Nostin hepulle lippistä ja annoin rahat support teamin pomolle Chrisille.

Muakavaa sununtain jatkoa!

PS. Päivän erikoisterkut lähtevät Juoksija-lehden porukalle, kiitos kannustavista kommenteista!

Leopardi yökylässä

/in /by

 

Terveiset tuulisesta Kalaharista. Olemme lepäämässä aamun 29 kilsan jäljiltä ja majapaikassamme käy kova tuuli. Tällä alueella on ollut parin viime päivän aikana kovat puskapalot ja näky on melko tuhkainen.etten sanoisi lohduton. Leirimme yllä leijuu lievästi makea tuoksu, joka tulee paikallisen puun palamisesta.

Tänään tuli mittariin 700 km, tarkalleen 714 kn ennen päivän toista etappia 21 km.

Viime yönä leopardi kävi leirissämme yökylässä. Kissa ei pitänyt ihmeempää meteliä, joten emme kuulleet, kun se hiiviskeli telttamme vieressä.

Juoksemme edelelleen erittäin hiekkaisessa maastossa. Hiekka on tällä hetkellä (juuri ennen sadekauden alkua) löysimmillään, joten saa tässä tahkoa. Tätä herkkua on vielä n.40 kilsaa, jonka jäkeen siirrymme kovemmalle alustalle.

Olemme käyttäneet suojaimia, jotka estävät ainakin osan hiekasta päätymistä juoksukenkään. Käytössä on ollut INOV-8 ja Milletin suojaimet, joista jälkimmäinen on parempi.

Kirsi ja yours truly ovat käyttäneet ahkerasti kompressiosukkia ja saamamme kokemuksen perusteella voimme suositella niiden käyttöä muillekin. Tästä aiheesta lisää matkan jälkeen.

Olemme käyttäneet kompressiosukkien kanssa Bridgedalen Trail ultralight-.sukkia, jotka estävät hiekan kulkeutumista varpaisiin ja tuntuvat mukavan pehmeiltä.

Juoksukengistä kaksi on ylitse muiden: Vasque Velocity sekä Nike Pegasus Trail ESC.

Lopuksi, jos haluatte tietää, miltä näytätte 80-vuotiaana, niin lähtekää juoksemaan muutamaksi viikoksi aavikolle. Päätin eilen illalla ajaa parran ja samalla tuli pakosta katsottua peiliin. Sieltä paistoi kuivunut rusina, josta pilkisti 2 silmää, iso nenä, entisenlaiset korvat, mutta muuten naama ei ollut sama kuin 2 viikkoa sitten. Luulin, että käytössä on pilailupeili, joita näkeen mm.Linnanmäellä. Saas nähdä miten minun käy passitarkastuksessa, sillä tässähän on vielä lähes vajaa viikko juoksua edessä:)

Hyvää viikonloppua kaikille!

2/3

/in /by

 

Tervehdys Kalaharsta.

Aamu starttasi eritttäin mukavasti; Ylen Aamu TV:n toimittaja Juha Hietanen (juoksija..) soitti satelliittipuhelimeen ja haastattelu onnistui ainakin teknisesti hyvin. Meillä oli pieniä yhteysongelmia vielä minuutti ennen lähetyksen alkua, mutta onneksi selvisimme niistä.

On ihan kiva saada yhteyksiä ulkomaailmaan, sillä meillä ei ole hajuakaan mitä maailmalla tapahtuu. Minulla on tietokonen ja BGAN (sat.yhteys), mutta käytän niitä ainoastaan blogin ylläpitoon (en siis lue emaileja ennen 6.9.).

Mittarissa on kilometrejä sillä tappaa, että saavutamme iltapäivällä 2/3 1000 kilometrin tavoitteesta. Tällä hetkellä mittärissa on jo 664.km (ennen iltapäivän 21 km).

Olemme eläneeet toiveessa nähdä isoja kissoja, esim.leijonia, mutta olemme missanneet ne. Näimme tänään leijonan jalanjälkiä, joten toivossa on hyvä elää.

Kaksi viikkoa on siis (lähes) takana ja viikko juoksua on vielä edessä..Kirsi on todella hyvässä iskussa. Hän on johtanut kolmikon etenemistä uskomattoman freesillä askeleella ja minulla oli eilen vaikeuksia pysyä hänen perässään viimeisen 10 kilsan aikana.

Kiitos taas kommenteista hyvät ystävät