Sunnuntai-iltana tuli Suomen parhaalta seikkailukanavalta (FST5) tunnin mittainen dokumentti norjalaisesta tutkimusmatkailijasta Helge Hjellelandista. Hänen tavoitteena oli veneillä Nigerjoen halki, joka on pituudeltaan yli 4000 kilometriä.

Dokumentissa oli vain yksi pettymys, sillä Hjelland käytti kunnianhimoiseen tavoitteeseensa moottoroitua (isohkoa) kumivenettä. Mielestäni ainoa oikea tapa on käyttää lihasvoimaa…

Hjellandin matka alkoi Guineasta ja jatkui Malin ja Nigerin kautta matkan päätösasemalle Nigeriaan.

Matkan aikana kävi ilmi, että valkoisen miehen henki ei ole juuri minkään arvoinen ainakaan Nigerissä ja Nigeriassa. Jälkimmäisessä maassa Hjelland on tulla hotellinsa edessä lynkatuksi ja vain seikkailijan neuvokkuus esti häntä joutumasta hivutuksen kohteeksi. Miksi? Länsimaiset öljy-yhtiöt ovat tehneet em.alueilla myös paljon hallaa, ainakin mitä mm.ympäristön pilaamiseen tulee ja kaikki valkonaamat koetaan öljy-yhtiöiden edustajiksi. Toki Hjelland sai myös toisenlaisia kontakteja alueiden asukkaisiin.

Tästä hyvänä esimerkkinä on Helgen vierailu nigerialaiseen pikkukylään kulkureittinsä varrella. Kylän asukkaat pitivät Hjellandia pyhänä miehenä ja he toivoivat, että hän tekisi taikasauvaa heiluttaen öljyn pilaaman vesistön elinkelpoiseksi niin kaloille kuin heille.

Pohjoismaisena reiluna miehenä Hjelland kertoi olevansa vain tavallinen kulkija ilman pyhiä voimia. Kylän asukkaiden valtaisa pettymys paljastui heidän kasvoiltaan. Fiksuna miehenä Helge ehdotti, että he rukoilisivat yhdessä paremman tulevaisuuden puolesta ja tämä sopi (edelleen hyvin pettyneille..) kylän asukkaille

Kaikki hyvin loppu hyvin..Hjellandin seikkailu saa onnellisen päätöksen ja hän saapuu määränpäähän 55 tiivistunnelmaisen päivän jälkeen.

Hjelland oppi matkallaan paljon. Hän oli varustautunut matkaan mittavalla määrällä elintarvikkeita. Hän sai harvoin syödä ruokansa yksin, sillä aina joku köyhä kulkija tuli katsomaan olisiko Helgellä halu jakaa annos hänen kanssaan. Ei ollut. Tämä jäi kalvamaan tutkimusmatkailijaa. Hän antoi ihmisille rahaa, mutta oli vain erittäin harvoin valmis jakamaan ruoka-annostaan. Näin ei voi toimia Afrikassa.

Kun olimme Kalaharin autiomaassa, niin leiriimme poikkesi muutaman kerran paikallinen kulkija.  Ensimmäinen kysymyksemme oli, “voimmeko tarjota sinulle ruokaa ja juomaa?” Pyysimme kulkijan leiritulen ääreen ja vieras söi samaa ruokaa kuin me. Vaihdoimme kuulumiset ja hän jatkoi matkaansa. Kerran eräs nuori mies matkusti useita kilometrejä kuorma-autossamme ja söi suurella antaumuksella ehkäpä päivän ainoaa ruoka-annostaan.

Niin, FST5 on mielestäni paras suomalainen seikkailukanava. Viime viikon aluksi kanavalla näyttäytyi eräs Suomen kaikkien aikojen tutkimusmatkailijoista, vaasalainen Christer Boucht (1911-2009).  Boucht oli mm. ensimmäisen suomalaisen Grönlannin halki hiihtäneen retkikunnan johtaja (1966). Boucht on kirjoittanut laskujeni mukaan 10 (suomenkielistä)kirjaa, joista mm. “Lähdin etelämantereelle” on yksi suosikeistani. Viime viikkoinen dokumentti kertoi Bouchtin ja hänen parhaan retkikaverinsa Pentti Kronqvistin matkasta Grönlantiin.