Tämän päivän kalenterissa on paljon mukavia tapaamisia. Kokoustan aamulla Saharan tiimin tuiki tärkeän jäsenen, tietotekniikasta vastanneen, Pentti Kotiahon. Sen jälkeen minulla on liuta muita palavereja ennen klo.16.30 alkavaa Radio Cityn haastattelua. Matka jatkuu kaapelitehtaalta kohti kansanedustaja Pauli Kiurun Helsingin kotia, josta lähdemme tunnin iltalenkille.
Olin aamupalaverissa Cafe Carusellissa (Eira/Kaivari), jonka jälkeen lähdin kohti seuraavaa tapaamista huomatakseni, että autoni on tipotiessään. Tein nopean tilanneanalyysin ; katu on märkä, vaikka keli on aurinkoinen. Olisikohan niin, että autoni on hinattu pois tiepesuvehkeen edestä. Soitto ystävälliselle Helsingin kaupungin virkailijalle selvitti tilanteen. Hyvä puoli asiassa oli se, ettei minun tarvinnut ottaa taksikyytiä Tattarisuolle ja maksaa yli 150€ korvausta (+taksi..). Toiseksi parhaana asiana oli se, että minun vain piti löytää auto jostain päin Eiraa, sillä virkailija ei osannut sanoa, missä autoni uusi parkkipaikka on.
Kävelin (kuntoilin) pitkin ja poikin ranta-aluetta, kunnes näin Foresterini tutut muodot. Saas nähdä tuleeko hinauksesta jälkilasku?
Tämän päivän urheilu pitää sisällään risusavottaa ja pöllien kantoa. Tuttu metsuri kävi näet kaatamassa (taas) yhden puun…
Huomenna taas juostaan.
Sattuipa hieno keli niin Länsiväyläkisan (17,4 km) juoksijoille kuin meille muillekin ulkoilijoille. Olimme katsomassa juoksijoita Munkkiniemen rannassa, jossa he olivat taivaltaneet matkaan jo 13 kilsan verran..Porukan meno näytti siinä vaiheesa (pääsääntöisesti)oikein hyvältä. Bongasin juoksijoiden joukosta muutaman kaverinkin.
Oma lenkkini sunnuntai-aamuna oli noin Länsiväyläjuoksun mittainen. En vielä heittänyt shortseja päälle, mutta eiköhän sekin tapahdu tässä lähiaikoina.
Juoksin lauantaina kaverini kanssa 15,6 kilsaaa. Olen juossut lopputalven ja alkukevään aikana enemmän kimppalenkkejä kuin aikoihin. Olisikohan yksinjuoksulla Saharassa jotain tekemistä tämän asian kanssa…
