Kamafriikki

/in /by

Huomasin noin vuosi sitten tapahtuneen muutos yhteydessä, että meikäläiselle oli kertynyt ihan mieletön määrä juoksuvarusteita. Niitä on kertynyt sponsoreilta, Juoksija-lehden testeistä ja on sitä tullut käytyö ostoksillakin, kun on halvalla saanut:-)

Pahimmillaan/parhaimmillaan minulla oli lähes 100 paria juoksukenkiä. Nyt niitä on vain kymmenisen paria, joista lähes kaikki on aktiivisessa käytössä. Otin eilen käyttöön Niken Pegasukset ja ai että olin niihin tyytyväinen.Kenkien vaimennus on huippuluokkaa ja toinen minulle tärkeä asia on juoksujalkineen rullaavuus.  Aion seuraavaksi hankkia itselleni Niken Lunarfly´t ja myös Haglögsin maastojuoksukengät. Jälkimmäinen merkki on tunnettu laadukkaista ulkoiluvaatteista, mutta nyt Haglöfs tuo markkinoille myös uudet juoksujalkineet. Uskon, että heillä on kenkien valmistukseen liittyvää osaamista, sillä parisen vuotta sitten yritys nimeltä Asics osti Haglöfsin…

Juoksin lauantaina “vain” 1h40 minuutin lenkin. Minulla on yleensä tapana juosta pidempiä lenkkejä viikonloppuisin, mutta eilinen lenkki jäi aikataulusyistä hieman normaalia lyhyemmäksi.

 

Pitoa lenkille

/in /by

Tässäpä vinkki juoksijoille, jotka etsivät maksimaalista pitoa myös extraliukkaille keleille. Juoksija-lehti testasi syksyn aikana maastojuoksukenkiä ja suomalaisen VJ Sportin kenkä “irok” otti kilpailijoistaan hienon selkävoiton.

Irokin valmistaja tunnetaan myös Sarva-merkkisestä kengästä. Tunnen kenkätehtailija Jyri Sistosen jo monen vuoden takaa (ei sponsori) ja harvoin tapaa niin asiasta innostuneen ja asialleen omistatuneen hepun, kun mitä Jyri on. Tilasin Kirsille ja yhdelle kaverille ko.kengät ja taidanpa vielä tilata myös yhden parin myös itsellenikin.

http://vjsport.fi/kengat/irock/

Eilen tuli soudettua ja juostua. Tänään treenit jatkuu juoksulenkkareiden ulkoilutuksella.

Onko järkee vai ei…

/in /by

Uusin Outside-lehti löytyi tänään postilaatikosta. Selasin lehden nopeasti läpi ja huomasin (ainakin) yhden kiinnostavan artikkelin, joka käsitteli kiipeilyturismia Mount Everestillä.

Toukokuussa vuonna 1996 kahdeksan ihmistä sai maailman korkeimmalla vuorella surmansa vain kahden päivän aikana (10-11.5.). Jo tuolloin kritisoitiin sitä, että vuoren huipulle pyrkivillä ihmisillä ei ole tarpeeksi vahvaa kiipeilykokemusta, mutta esim.viime kiipeilykaudella tilanne oli jo paljon huonompi. Kriittisimmät sanoivat, että useilla kiipeilijällä oli vain kykyjä kirjoittaa vain isoja shekkejä, mutta ei huiputtaa korkeita vuorija.

Eräs viime kaudella menehtyneistä kiipeilijöistä halusi itsepintaisesti kiivetä vuoren huipulle, vaikka kello näytti armottomasti, että askeleet pitäsi suunnata polkua alas, eikä ylöspäin.  Naiskiipeilijä pääsi huipulle, mutta lisähappea oli kulunut arvoitua enemmän, joten sitten se happi loppui paluumatkalla ja hän menehtyi.

Outsiden mukaan Everest-kiipeilijöiltä ei vaadita lääkärintodistusta. Ehkä pitäisi, sillä kiipeäminen ottaa mm.pumpun päälle ja vois olla ihan hyvä käydä specialistin luona ennen matkaa. Mun puolesta sinne voi mennä ihan kuka vaan, mutta olisihan se ihan hyvä ainakin tiedostaa riskit.

Juoksin keväällä 2008 Libyan Saharassa (loppujen lopuksi) reilusti yli 200 km. Meiltä jokaiselta kisaan osallistuvalta vaadittiin sydänfilmit, lääkärin lausunto yms. Ne oli näytettävä kisajärjestäjälle ennen kisan alkua, muuten ei ollut mitään asiaa itse kisaan.

Pohjoisnavalla ja etelämantereella kirjoitin parikymmensivuiseen paperiin nimmareita, joilla vapautin kisajärjestäjän kaikesta vastuista. Viimeiset matkat Kalahariin ja Saharaan ovat olleet omia retkikuntia, jossa kannan itse vastuun kaikista töppäyksistä.

Sain COCOVI-yhtiöltä paketin, jossa oli mm.Kalaharin suolaa. Juoksin vuonna 2010 Kalaharissa muutaman suolakentän läpi, mutta en tajunnut kerätä kiteitä reppuuni:-)

Mitä sporttailuun tulee, niin olen viimeisen 24h aikana juossut 1,5h lenkin ja soutanut 5 kilsaa sisäsoutulaitteella.