Kolahommia duurissa

/in /by

Sunnuntai osoittautui hienoksi treenipäiväksi. Sain hikoilla kolan ja lapion varressa jopa kahteen kertaan. Luulen, että osa lukijoista ei jaa tätä “rakkautta” lumitöihin.

No mielummin minäkin tekisin jotain muuta, mutta kun kerran sitä lunta tulee ja se on lapioitava pois, jotenmiksi lumenluonnista pitäisi tehdä niin ikävä asia.

Minulla oli Saharassa mantra, jota en malttanut olla jakamatta tiimin muille jäsenille. “Mitään ei pyydetä..kaikki otetaan vastaan, mitä Sahara tarjoaa”. Tämä “kaikki” pitää sisällään niin komeat dyynit, kuin vähemmän eeppiset kivierämaatiet. Saharaan kuulu niin hiekkamyrsky auringonpaiste kuin öinen pakkanen..tai hämähäkit ja muut vähintään nelijalkaiset ystävät. Saharassa on paljon helpompi olla, jos sitä vastaan ei pyristele. Se ei nimittäin hyödytä mitään. Siitä saa vain tukalan olon.

Sama juttu Suomen talven kanssa. Sen kanssa pitää elää tai muuttaa talveksi pois. Mikäli valinta on jäädä tänne, niin elämä on paljon mukavampaa, jos yrittää tulla toimeen olosuhteiden kanssa, johon myös lumi kuuluu. Ei se sen vaikeampaa ole.

Lumitöitä

/in /by

Lumitöitä piisaa. Vietimme Kirsin kanssa aamulla jo ensimmäisen session kolan varressa ja kohta on seuraavan kolauksen vuoro ja tuskin se siihen vielä jää…No, lumiduunit pitää ottaa tyyliin “huvin ja urheilun vuoksi”.

Otin eilisellä kävelylenkillä muutaman juoksuaskeleen ja hyvältähän se tuntui. Saharajuoksun päättymisestä tulee tänään kuluneeksi jo kaksi viikkoa. Aion pitää juoksutaukoa vielä noin 2 viikkoa. Toivottavasti juoksualusta on vähemmän pöpperöistä kuin nyt. Aion kokeilla lumikengillä kävelyä kuluvan viikon aikana ja voishan sitä myös kokeilla, vieläkö vanha potkukelkkamme toimii:)

Annoin eilen puhelinhaastattelun Radio Nostalgialle. En saanut aseman nettisivuja auki katsoakseni, josko haastattelu löytyisi sieltä.

Liitän tuoreita Saharakuvia nettisivulle maanantain aikana.

What´s up?

/in /by

Kysyn itseltäni (!) otsikolla “What´s up?” , mitä Jukalle kuuluu? Oletko kunnossa?

Kyllä, kiitos vaan kysymästä. Olo on parempi, kuin pari päivää sitten. Sain alkuviikosta pienen kröhän eli nokka alkoi vuotamaan. Se laski yleiskuntoa melko paljon. Tein samalla töitä uuden luentomateriaalin kimpussa, jota esittelin eilen Tampereella erään yrityksen tilaisuudessa.

Lähdin ajamaan perjantaina Tampereen “takametsiin” jo klo.04.30, sillä esitykseni oli päivän ensimmäinen. Reitti ei ollut tuttu, joten annoin itselleni reilusti aikaa hortoilla Näsijärven pohjoispuolen metsäteillä. Löysin perille hyvin, vaikka suunnitustaitojani ei ole pidetty kovinkaan hyvinä. Google rules ok.

Ajoin esityksen jälkeen kiireen vilkkaa kohti Helsinkiä ja kustantamo Bonnier/Read Me:n Korkeavuorenkadun toimitilaa. Kyseessä oli palaveri, jossa keskustelimme tulevan “Seikkailujuoksija”-kirjan lanseeraukseen liittyvistä asioista. Paikalla oli (luonnollisesti) kirjan arkkitehti, toimittaja Juha “Hietsu” Hietanen Hän oli muuten seuraamassa viimeisiä juoksupäiviä Mauritaniassa, joten hän sai hyvän kuvan, mitä “seikkailujuoksijan” duuni pitää sisällään.

Kirjasta on tulossa n.300 sivuinen järkäle, jossa on myös paljon kuvia aina Pohjoisnavan reissuista alkaen. Olemme työstäneet kirjaa viime kesästä alkaen. Se on ollut ihan mielettömän mukava projekti, varsinkin kun kirjoittajana on maratooneja juokseva toimittaja.

Saharaprojektin aikana tapaa (muitakin) mielenkiintoisia ihmisiä. Marokon (sis. Länsi-Saharan) tukitiimissä oli mukana aavikkokettu Mubarak. En saanut tarkaa selkoa “Muban” iästä, mutta todenmukaisin tuntui olevan 65v. “Muballa” oli tiimissä tärkeä ja arvostettu tehtävä. Hän keitti teen ja otti vastaan leiriimme tulevat vieraat. Hän nukkui yöt ulkona hiekalla, kuten kunnon desert fox. ‘Muut tiimiläiset kertoivat voittaneensa Muban saippuapaketin arvonnasta. Muba nauroi jutulle eniten:)

Aavikon rankka elämä jättää jälkensä. Niin myös Mubaan (ja minuun..). Kova tuuli, hiekkamyrskyt, paahtava aurinko.. niiden yhteisvaikutus näkyy pärstässä.

 

Alla olevassa kuvassa esiintyy Muhammed Mahmud, joka oli Mauritanian tiimimme kuski ja pomomies. Meistä on tullut erittäin hyviä ystäviä, vaikkei meillä ole edes yhteistä kieltä. Mies on kaikkien aavikkokettujen kuningas. Jos minun pitäisi valita yksi henkilö, joka luotsaa minut halki kuivan aavikon, se olisi Mahmud. Kuva on otettu minuutti Saharajuoksun päättymisen jälkeen.Reissussa rähjääntyy…