Liikuttavia ajatuksia

/in /by

Kun lähdin Pohjoisnavalle vuonna 2007, niin sponsoreita ei ollut ihan jonoksi asti, mutta sain kuitenkin katettua reissun kustannukset kumppaneiden avustuksella.

Näistä ensimmäinen oli Vokant, jonka TJ Jorma Mononen oli, urheilumiehenä ja alan maahantuojana, heti messissä.

Vaikka siitä meidän ensimmäisestä puhelusta on kulunut jo 18 vuotta, niin muistan hyvin missä tuolloin olin ja mistä kaikesta me juteltiin.

No, eilen “Mono” vieraili täällä Nuuksion perusleirissä samoin kuin Vokantin toinen ex-työntekijä Kari Koskinen.

Jaskan jauhamisen lisäksi meillä oli vähän duuniakin.

Piipahdimme läheisellä Mustakalliolla, jossa Kari otti juoksu-ja poseerauskuvia ja Mono toimi kuvausten assistenttina:-)

Sen jälkeen söimme maittavan lounaan Haltiassa.

PS. Ohessa on linkki Riku Aallon podcastiin, jossa minulla oli ilo olla hänen vieraanaan. Ohjelman nimi on “Liikuttavia ajatuksia”.https://open.spotify.com/episode/7zIzM8m81FwEhPWbNa4x6V?fbclid=IwY2xjawNCFolleHRuA2FlbQIxMABicmlkETFFakZGZDR4NE5SZXlIaGRsAR7cKDyx9neeaiOJrCHlnA5YK58UiwdBOjno4yIziSC3LVJeNT6MGvF_ZxthWg_aem_mnK_a7pZsKr-OFHH0FSGEw

Maistiaisia eiliseltä by Kari Koskinen

Adventure drummer

/in /by

VP Mölsä on monille kiipeily-ja retkeilyalan toimijalle tuttu mies, joka viihtyy myös itse vuorilla. Joskus tosi korkeillakin…

Hänen yrityksensä tuo maahan mm. Marmot ja Sea To Summit -tuotteita.https://www.vpoutdoor.fi/

Pelasimme junnuvuosina samassa fudisjoukkueessa, joten melko pitkä pätkä ollaan toisemme tunnettu.

Toisenlaistakin yhteistyötä on jo ehditty tehdä. VP`n silloinen maahantuontiyritys Greendoor sponssasi minua Pohjoisnavalle Marmotilla ja Eteläntereelle Smartwool -alusasuilla, Lorpenin sukilla ja Julbon laseilla.

Kävin eilen piipahtamassa VP´n toimitiloissa ja juttelimme mm. vuoden kuluttua alkavasta Saharan seikkailusta.

VP on myös musiikkimies ja kuinka ollakaan, firman toimitiloista löytyy peräti kahdet rummut.

Olihan niitä ihan pakko testata. Tässä todiste…

Adventure runner is now also a drummer!

Ääntröprönöör

/in /by

Kun teimme Saharan halkijuoksun aikana rajanylityksiä, niin meiltä, siis retkikunnan jäseniltä, kysyttiin ammattia.

Niillä seuduilla titteli “toimittaja” on pahin mahdollinen eli sitä ei missään nimessä kannata käyttää.

Tein tuolloin myös toimittajan duunia Juoksija-lehteen ja kirjoittelin pariin muuhunkin aviisiin aina silloin tällöin, mutta olin siitä Saharassa vaiti.

Jokainen tiimin jäsen sai ohjeen olla “ääntröprönöör” siis entrepreneur, yrittäjä.

Lausuimme sen suomalisella ralli-englannilla, jotta tulimme varmasti ymmärretyiksi.

Ei meillä rajalla mitään vaikeuksia ilmennyt, mutta tarkkana sai aina olla.

Jemmasimme tosin kameroita yms. auton takapenkin fylleihin…

Yleisesti ottaen aavikon ylittävä juoksija herätti ihan positiivisia fiiliksiä paikallisten viranomaisten keskuudessa.

Erään alueen komendantti tuli vierailulle leiriimme ja hän halusi ottaa yhteiskuvan.

Penalla oli mukana valokuvatulostin, joten saimme uunituoreita kuvia vieraallemme.

Sen muistan, että hän puristi kuvien oton yhteydessä toista pakaraani.

Aavikkojuoksun aikana on pistettävä kroppaa likoon monella eri tavalla….