Eilen iski allergianuha oikein kunnolla. En ole kärsinyt allergiasta sitten nuoruusvuosien, mutta nyt nokka vuotaa ja silmät on spurgun-punaiset.
Sattui vielä niin somasti, että yksi lehti haastatteli tänään ja sen päälle otettiin valokuvat.
Olo on melko vetämätön, joten en lenkkeile ainakaan vielä tänään.
Jatkan jorinointia huomenna…
Piipahdin heti aamutuimaan Pöllölaaksossa eli Maikkarilla. Siellä odotti allergianuhasta kärsivää juoksijaa aamumeikki ja kuppi kahvia. Oli siellä muutakin syötävää tarjolla, mutta olen aina ehtinyt syödä aamiaisen ennen sinne menoa. Myös Ylen Aamutelkkarissa on vieraita varten maistuvaa tarjolla.
Ohessa linkki itse aamun ohjelmaan.
http://www.katsomo.fi/?progId=193036
Heti ohjelman jälkeen oli aika saada päivitys aiheeseen “mitä tapahtuu satelliittipuhelinmaailmassa ja kukapa sen osaisi paremmin kertoa, kuin DI Pentti Kotiaho, Savantum Oy. Pena on maan ykkösmies sat.puhelinasioissa ja häneltä saa tarvikkeiden lisäksi ihan hemmetin hyvää palvelua. Pena vastasi Saharajuoksun aikana tiimin kommunikaatiosta ja keitti minulle aavikolla erittäin makoisat puurot!
Olen yrittänyt päästä eroon matkan rasituksista ja yhtenä lääkkeenä on hyvä ruoka.
Eilen oli taas aika käydä herkuttelemassa Bastvikin kartanossa. Grönlannin koirat saivat ison kipollisen ruokaa kerta/päivä ja se meni kitaan muutamassa sekunnissa.
Minulle kävi eilen melkein samalla tavalla. Hotkin antaumuksella keittön herkkuja suuhuni minkä kerkesin.
Kartano on auki taas kesäkuun 1.viikonloppuna.
http://www.bastvik.fi/html/cafe_bastvik.html
Pidän maanantain lenkkivapaata.
Noin 17,600 juoksijaa oli ilmoittautunut eiliselle Helsinki City Runille (puolimaraton). Olin siellä Juoksija-lehden hommissa koko päivän ja olipa mukava tavata monia tuttuja vuosien varrelta.
Olimme vastaanottamassa juoksijoita Uimastadionin vieressa ja monet heistä olivat sitä mieltä, että reitti oli alimittainen. Kuin vakuudeksi, he näyttivät GPS-kelloaan, joka osoitti reitin olleen 20,6-20,8 kilsan pituinen. Matkan tulee olla 21,0975 km:n pituinen.
Kävin ennen puolimaratonia juoksemassa tunnin lenkin. Tänään sunnuntaina otan jo hieman enemmän juoksuaskeleita, noin 1,5h edestä.
Alla on linkki ExplorersWebin sivulle. Siellä on ikävä uutinen, jonka välitimme sportman-blogin lukijoille jo noin viikko sitten.
Brittiläinen seikkailija kuoli Grönlannissa samaan aikaan, kun mekin olimme siellä.
Brittikolmikko oli hiihtämässä kohti Länsi-Grönlantia kun (jälleen) yksi myrsky iski heidänkin leiriinsä. On ilmeistä, että heidän telttansa lensi tiehensä ja sen jälkeen alkoi taistelu elämästä ja kuolemasta. Kaksi muuta tiimin jäsentä selvisi hengissä, mutta (tietojeni mukaan) he saivat melko pahoja paleltumavammoja.
Meidän oli tarkoitus mennä tapaamaan hengissä selvitynyttä kaksikkoa Tasiilaqin sairaalaan, mutta emme ehtineet, sillä lentojemme (Isortoq-Tasiilaq-Kulusuk) aikatauluja rukattiin sellaisiksi, että ehdimme olemaan Taiilaqissa vain reilun tunnin. Se, ettemme pääseet tapaamaan heitä, harmittaa vietävästi, sillä olisimme halunneet välittää heidän kauttaan osanottomme menehtyneen seikkailijan omaisille ja tarjota edes vähäistä apua tälle hengissä selvinneelle kaksikolle.
http://www.explorersweb.com/polar/news.php?id=21455
Jatkan eilen aloittamaani tarinaa Grönlannista.
Odotimme siis myrskyn iskevän leiriimme viimeistään tulevan yön aikana, joten teimme hartivoimin töitä, että saamme leirimme sellaiseen iskuun, että se olisi valmis jopa usean päivän paikallaan oloon.
Siinä minilapiot viuhuivat 2-3 tuntia, ennen kuin kaikki oli valmista. Rakensimme lumivalleja, pistimme ahkioita ja yhden valjakon telttojen selkämyksen liepeille, jotta tuuli pyyhkisi telttojen yli. Vahvalla narulla ja maahan upotetuilla sauvoilla teimme reitit teltalta toiselle ja kolmannelle.
Ja sitten se Piteraq iski ja moukaroi meitä aikamoisella voimalla. Kellotimme yhdessä vaiheessa 35m/s, mutta tuulimittarimme meni jossain vaiheessa rikki.
Välillä myrsky näytti laantuvan, mutta sitä kesti vain 45 sekuntia, kun tuuli haki voimaa jostain ja hönki sen meidän päälle taas useaksi minuutiksi.
Tätä kesti 4 päivää.
Olimme varanneet ruokaa telttoihimme useaksi päiväksi, joten mikäs meidän siellä oli ollessa.
Aktiivisuuteen taipuvaisille miehille, kuten Greg&Jukka, paikallaan nyhjöttäminen ei ole luonteva olotila, mutta minkäs teet.
Söimme, nukuimme, löhösisimme, luimme ja kirjoitimme. Tekstiä syntyi koko matkan aikana noin 100 liuskaa, joten retkikunnan kaikki vaiheet on dokumentoitu erittäin tarkasti. Juttumme muuttuivat päivien kuluessa hölmöistä erittäin levottomiksi. Tässä kohdin noudatamme sääntöä,”what happens in Greenland stays in Greenland..”
Viidennen päivän aamuna, valjakkokuskimme Salu piipahti nopeasti teltassamme. Hän näytti kelloaan, klo.12.00 on lähtö kohti Isortoqia.
Siitä tulikin aikamoinen seikkailu…Lisää tästä maanantain blogissa.
PS. Huomenta Suomi maanantaina klo.7.50, aiheena Grönlanti.
