Saharan helteet ovat vaihtuneet Suomen koleuteen. Minulla on sen verran väsy puserossa, etten tänään jaksa naputella kovinkaan pitkiä sepustuksia matkan yksityiskohdista, mutta yleisesti voi sanoa, että matka oli onnistunut.

Saharan kumppani Youssef ja hänen tiiminsä onnistuivat jälleen hyvin. Kaikki asiat mitä olin sopinut hänen kanssaan toteutuivat ja Youssef osasi jopa ylittää odotukset.

Kelit olivat enemmäin kuin kohdillaan. Otaksun lämpötilan keikkuneen siinä 35-40 asteen välillä. Varjossa. Olen kokenut noin kuumaa keliä vain Kalaharissa viimeisinä juoksupäivinä.

Kuten blogissa pari päivää sitten seisoi, niin meikäläinen tippui hetkeksi kanveesiin. Olimme ryhmän kanssa pitkällä päiväkävelyllä, kun eräs miehistömme jäsenistä tunsi itsensä sairaaksi.

Vein hänet yhdessä tiimikaveri Pertsan kanssa takaisin leiriin ja otimme pikku spurtin saadaksemme muut ryhmäläiset kiinni. Pääni hikoili tuossa vaiheessa melko voimakkaasti, mutta päässä oleva turbaani ei päästänyt hikeä läpi, kuten normaalisti tapahtuu “hengittävän lippalakin” ansiosta.

No, siinä tapahtui erilaisia asioita a´la what happens in Sahara stays in Sahara ja jouduin palaaman takaisin leiriin erittäin kiireesti.

Siinä istuessani ja hikeä valuttaessani otin turbaanin nopeasti päästä pois, jolloin kaikki päälaen ja päähineen väliin jäänyt höyry pääsi vapaaksi. Siinä samassa tunsin pään viilenevän hyvin voimakkaasti ja eikun pökräten maahan. Lepäsin reporankana muutaman sekunnin kunnes heräsin ja olin jälleen täydessä  terässä.

Youssef kertoi jälkeenpäin, että tein rankan virheen. Päähinettä ei saa ottaa nopeasti pois päästä vaan liuttaa sitä pois pikku hiljaa. Otetaan uusiksi ensi kerralla:-)

Kamelilla ratsastus oli komeiden dyynien ohella yksi matkan kohokohtia. Sain alleni Youssefin valkoisen kamelin, joka ei aluksi ollut kovinkaan yhteistyökykyinen. Jäin muusta ryhmästä jälkeen, vaikka muut kävelivät omin jaloin. Kameli meni minne halusi, välillä länteen ja välillä itään. Onneksi minulla oli retkishortsien sisällä passini, jos olisin  joutunut sen kanssa vaikkapa Algerian rajalle…

Olen sopinut Youssefin kanssa kamelinajokoulusta seuraavan matkan aikana, joka toivottavasti toteutuu ensi vuoden aikana.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä pieni seikkailu.

Tänään on vuorossa laukkujen purkua ja työhön orientoitumista. Aloitan juoksun vasta tiistaina, sillä kropassa tuntuu pieniä hyytymisen merkkejä.