Lauantai, klo.8.45. Ulkona on +3 astetta. Olen lähdössä 20 kilsan lenkille. Katson ikkunasta ulos. Ei tuulta ja sääennuste lupaa aurinkoista. Funtsailen, minkä juoksu-asun pistäisin päälle. Teen päätöksen juosta kesäisissä vetimissä. Puen päälle ohuen t-paidan, shortsit, sukat ja kengät. That´s it.

Otan ensimmäiset askeleet. On hieman viluinen olo. Etenkin sormet ja käsivarret tuntuvat kylmiltä. Ensimmäisen 10 minuutin hölkkäilyn jälkeen jalkojen verenkierto on jo täydessä vauhdissa ja viisi minuuttia myöhemmin myös yläkropassa tuntuu mukavalta. Olen tehnyt oikean asuvalinnan.

Kolme varttia myöhemmin myös auringon säteet hellivät juoksijaa. Lopputulos, eilinen lenkki oli syksyn paras ei vähiten sen takia, että ukaltauduin alkuminuuteiksi epämukavuusalueelle.

Eilisellä lenkillä tulii vastaan myös muutama muu jolkottaja. He olivat pukeutuneet syksyisesti. Päällä oli paksua takkia ja housua. Alkumetreillä tuntui varmasti mukavalta, mutta jo muutaman kilometrin juoksun jalkeen arvattavasti ahdistavalta, sillä juoksijat olivat avanneet takin vetoketjun.

Sillä metodilla hankkii (tuulisella kelillä) lähes takuuvarman syysflunssan…

No, koputetaan taas puuta.