Lännen nopein
Olen nähtävästi tulevista aavikkoreissuista niin tohkeissani, että menen sovittuihin tapaamisiin viikon etuajassa.
Odottelin tänään kaveria saapuvaksi klo.9.00 kahvilakokoukseen huomatakseni, että se onkin vasta ensi torstaina.
Varasin matkan “erittäin salaiseen kohteeseen”, jossa aion siis jolkotella ensi vuoden helmikuun puolivälistä alkaen noin 1800-2000 kilsaa.
Käyn siellä nyt marras-joulukuun vaihteessa noin viikon kestävällä tutustumismatkalla. Tapaan joitakin virkamiehiä sekä mm. tukitiimini pomot. Tämä monikossa, sillä minun on vaihdettava tiimiä rajanylityspaikassa vähän samaan tapaan kuin Saharan halkijuoksun yhteydessä.
Tuolloin tiimi vaihtui Mauritanian ja Länsi-Saharan rajalla.
Se rajapaikka onkin yksi suurimpia kaatopaikkoja jota olen nähnyt. Sitä kutsutaan nimellä “no mans land”.
Sen toinen ominaispiirre on villikoirat, jotka iskevät kimppuun, mikäli joku uskaltaisi tulla autosta ulos.
Ajoimme noin parin kilsan “ei kenenkään maan” halki vanhoilla Mersuilla, joista olivat iskunvaimentimet joko poistettu tai ne eivät toimineet. Se oli friikki kokemus.
Jossakin vaiheessa olin pienessä ja pimeässä kopissa, jossa kaksimetrinen ja yli satakiloinen äijä (mustissa laseissa) kysyi ranskaksi, että millä asioilla olen.
Vetäsin rallienglannilla “ääntröprönöör” eli kerroin olevani entrepreneur, siis yrittäjä.
Taisin näyttää lama-yrittäjältä, sillä jalassa olivat kireät juoksutrikoot, ja paskaiset lenkkarit. Naama oli pitkän aavikkojuoksun jäljiltä huonossa hapessa, joten ei se ukko minua kauaa katsellut, vaan päästi jatkamaan matkaa.
Jos rajapaikoissa on ongelmia, niin kannattaa puhua joko rallienglantia tai suomea. Tärkeintä on, että kukaan ei ymmärrä mistään mitään…:-)
Nyt lenkille!
