Dyynihyppyjä

/in /by

Päivän Hesarissa oli hyvä juttu suomalaisesta Mia Graeffesta, joka on kolmantena suomalaisnaisena kiivennyt maailman korkeimman vuoren, Mount Everestin huipulle. Itse asiassa hän teki historiaa, sillä hän on eka suomalaisdaami, joka kiipesi huipulle vaikeampana pidettyä pohjoista rinnettä (North Face) pitkin. Hienoa!

Jos hän olisi yrittänyt kiivetä perinteisempää reittiä huipulle, niin reissu olisi keskeytynyt, sillä lumivyöry tappoi 16 sherpaa ja kiipeilykausi loppui ennen kuin se edes tavallaan alkoi.

Meikäläinen on (ainakin) toistaiseksi pysynyt kohtuu lähellä meren pintaa, mutta kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan..

Maailman korkeimpien dyynien harjalle kiipeäminen kiinnostaa kovasti, joten eiköhän me vielä lähdetä sinne Namibian aavikolle, jossa niitä tiettävästi on.

Saharan halkijuoksun yhteydessä kiipesin muutaman korkeamman dyynin huipulle, sillä siellä oli mukava kirjoitella blogia ja katsella maisemia.  Dyyni-istunnon jälkeen otin vauhtia ja hyppäsin dyyniltä alaspäin. Jalkojen iskeydyttyä hiekkaan dyynin uumenista kuului jylisevää ääntä. En tiedä miten ääni syntyi, mutta se innoitti meikäläistä hyppimään yhä uudestaan ja uudestaan. Hulluilla on kuulemma halvat huvit.

Päivän lenkkinä oli niin perus-settiä kuin olla voi vaan olla (15 km).

 

Rakas riepu

/in /by

Joillakin tuntemillani “seikkailijalla” on jokin rakas vaateparsi, jota he kantavat mukanaan jokaisella reissuillansa  ihan  yhtä uskollisesti, kun vaikkapa Tenavat-sarjakuvista tunnettu Eppu, joka raahasi perässään rakasta riepuaan missä ikinä kulkikin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Eppu_(Tenavat)

Kaverini Greg Maudin riepu on hänen kovia kokenut oranssin värinen Patagonian pipo, jonka muistan jo Etelämantereelta (2008). Kalaharin kylminä iltoina samainen pipo koristi miehen päätä. Gregin pipo on käynyt ainakin Mount Everestin ja monen muun korkean vuoren huipulla sekä Grönlannin että Norjan jäätiköillä.

Saas nähdä ottaako mies sen mukaansa Atlantin ylisoutureissullensakin. Hulluja nuo etelä-afrikkalaiset:-)

Meikäläisen lempiriepu on Salomonin fleecepipo, jonka uskon olevan 99,9999% varmuudella “the most travelled Salomon beanie”.

Se on käynyt Pohjoisnavalla, Etelämantereella, useaan kertaan Saharassa, Kalaharissa, Etelä-Afrikassa, Nepalissa, Grönlannissa, Lapissa ja ties missä.

Pidin lempipoani myös tiistain lenkillä ja eiköhän se keiku päässä myös tänään.

Ja arvatkaapa minkä varusteen pakkaan ensimmäisenä mukaan seuraavalle aavikkoreissulle. Aivan oikein…

Tänään keskiviikkona juoksen New Balancen 890:n kyydittäminä noin kahden tunnin lenkin.

Vauhtileikittelyä

/in /by

Juoksin tänään lyhyen, noin 50 minuutin lenkin. Tämän päivän teemana oli vauhtileikittely. Vaihtelin lenkin aikana juoksuvauhtia eri pituisissa pätkissä. Välillä juoksin kaksi tolpan väliä reippaasti ja yksi himmaillen..ja sitä rataa.

Useinpien juoksijoiden perisyntinä on tasainen taapertaminen eli lenkit juostaan aina samalla vauhdilla. Been there done that..

Olisi hyvä vaihdella niin juoksualustaa ja vauhtia aina silloin tällöin.  Mikäli juoksijalla on käytössä jokin harjoitusohjelma, kuten vaikkapa Juoksija-lehden “Move”, niin tuolloin ohjelmaan on merkitty eri pituisia ja vauhtisia lenkkejä.

Duunikaverillani Arilla oli tänään juoksumattotreeni 2 x 15 min kovalla vauhdilla.

Ruotsiksi tätä harjoitusta kutsutaan nimellä fartlek. Englannin kieliset saattavat kiinnittää huomiota sanan fartlek neljään ensimmäiseen kirjaimeen (fart=pieru). Kuten jossain aiemmassa blogissani kirjoitin, niin sain Puman kengistä kantapään kipeäksi. Palkintona siitä, ne odottavatkin vuoroaan tuossa takan vieressä… Käytin tänään New Balancen 890-kenkiä ja ne toimivat hyvin. Kantapäässä ei tuntunut kipuja. Juoksija on valinnut ne kaksi kertaa peräkkäin vuoden parhaaksi juoksukengiksi.