Lihaskuntoa ja venyttelyä

/in /by

Järjestin eilen juoksukoululaisille asiantuntevaa venyttely-ja lihaskuntokoulustusta.

 

Jos olisin itse näyttänyt porukalle, miten venytellään, niin olisin saanut murhasyytteen ihmisten kuoliaaksi naurattamisesta. Tästäkin syystä johtuen paikalla oli asiantuntija, fysioterapeutti Santtu Ranta (Aava/Orto-lääkärit).

 

Pidimme tilaisuuden Aavassa, osoitteessa Annankatu 32. Asiasisältö osui ja upposi. Uskon, että me kaikki opimme jotain uutta. Nyt vaan pitää viedä eilen saatu tieto ja taito käytännön tasolle.

 

Tänään palataan lenkkipolulle. Tiedossa on 1,5h maastojuoksua kaverini Raunon kanssa.

Jukka-lestinheittäjä

/in /by

Lähden vajaan kahden viikon kuluttua Grönlantiin. Saa taas heittää talvikamat päälle, sillä niin lumiselta siellä vielä näyttää. Taivaalta voi tulla tähän aikaan vuodesta ihan mitä vaan ja lämpötila voi olla pari astetta plussan tai miinuksen puolella.

 

Matkan määränpää on Tasiilaq, joka on n.2000 ihmisen kylä. Paikka on varsinainen pikku-Nepal, sillä siellä on jyrkkiä ylä-ja alamäkiä kylä täynnä. Katuja ei hiekoiteta, joten siellä saa todella kävellä kieli keskellä suuta, ettei kellahda nurin. Pitänee ottaa nastakengät mukaan.

 

Kylän autot tulevat tutuksi jo yhden päivän aikana. Siellä on muutama taksi, joita ajetaan (huudatetaan) jalka suorana em.ylä-ja alamäissä. Sitten on ambulanssi, joka kiertää kylää vähän väliä. That´s about it.

 

Ai niin, on meidän hotellilla jonkun sortin minibussi, joka hakee meidät Tasiilaqin kentältä. Lentokenttä on yksi pienimmistä mitä olen nähnyt. Siellä ei ole muistaakseni mitään läpivalaisulaitetta, en ainakaan muita sellaista nähneeni. No 25 kilsan päässä olevalla Kulusukin kentällä sellainen on, joten viimeistään siinä vaiheessa jää kiinni, jos yrittää jotain vilunkia.

Tapaan reissulla yhden koiravaljakkokuskin, joka muistutti tänään siitä, että “tuothan Jukka lekan viskiä mukana”. Siellä päin viina ja olut loppuvat ainakin pienemmissä paikoissa talven aikana ja uusi lasti tulee vasta keväällä, kun laivat pääsevät tuomaan uutta kuormaa.

 

Tänään on kevyt noin tunnin juoksutreeni.

Osa 1

/in /by

On nää seikkailujuoksujen / retkikuntien järkkäämiset aikamoisia näytelmiä. Niistä ei puutu draaman tai komedian aineksia.

 

Ehkäpä “näytelmä” ei ole sittenkään oikea sana kuvaamaan retkikunnan syntyä ja toteutusta, sillä sitä ei voi käsikirjoittaa. Se on itse asiassa aikamoista improvisaatiota, jossa on oltava mukana aimo annos herkkyyttä, reagointikykyä ja varmaan jotain muutakin.

 

Tätä (toivottavasti) seuraavaa seikkailua on työnnetty narulla eteenpäin elokuusta 2013 alkaen. Tarkka aloituspäivämäärä on 7.8.2013. Kohta juhlitaan siis 2v.synttäreitä. Juhlimme muuten tänä vuonna talomme 90-vuotisjuhlia, toivottavasti seuraavaa seikkailua ei tarvitse odottaa ihan yhtä kauan:-)

 

Sain tänään suurlähetystöstä meilin, joka oli varsin rohkaiseva. Tällä hetkellä tilanne on se, että alueen ulkoministeriö on näyttänyt vihreää valoa ja sisäasianministeriö on kaivamassa saman värisen kortin esiin, jos he saavat tiedon eräästä asiasta, jonka me voimme heille toimittaa lähiaikana.

 

No, jos lupa heltiää, niin seuraavana haaste on rahoituksen kerääminen. Ei tässä ole voinut jutella vielä yhdenkään (edes) potentiaalisen sponsorin kanssa, kun ensimmäinen vastaan tuleva kysymys on “onks teillä lupa tähän hulluun hankkeeseen?”.

 

Jos (ja kun) ei sitä lupaa ole, niin “tulehan uudestaan juttelemaan kun sellainen on”. Yleensä päättäjien puheille on vaikea päästä, joten sinne on mentävä pommin varman esityksen kanssa.

 

Pitäkää peukkuja!