Kun harjoittelin Qatarin (2023) ympärijuoksuun, niin juoksin viimeisen treenilenkin samana päivänä, kun oli (ilta-) lento Dohaan.
Aion jatkaa tällä samalla metodilla kohti Vatnajökull-juoksua, sillä se valmistautuminen 400 kilsan Qatar-juoksuun meni aika tuubiin.
Lenkkien pituudet ovat jatkossa hyvin maltillisia, pääasiassa 10-15 kilsan luokkaa, mutta muutama kaksikymppinenkin mahtunee mukaan.
Sen lisäksi keskityn lihasten aktivointiliikkeisiin ja lantion liikkuvuuden hienosäätöön.
Lantion liikkuvuuden kehittäminen on yksi asia, johon aion paljon aiempaa enemmän huomiota kun alan valmistautumaan 1000 kilsan aavikkojuoksua varten (lokakuu 2026). Otan käyttöön siihen liittyvän nettivalmennuksen, jonka jo ehdin hankkiakin.
Onhan niitä muitakin kehittämiskohteita, mutta palataan niihin kun sen aika on.
Se on selvää, että pelkästään vanhoilla opeilla ei tuhatta kilsaa juosta…
Juoksin eilen aika tarkalleen 10 kilsaa täältä Solvikin perusleiristä Kattilaniemen leirikeskukseen ja takaisin.
Juoksin / sauvakävelin määränpäähän höntsäily-vauhdilla, mutta paluumatkalla tein 60 sekunnin pituisia spurtteja lyhyillä palautuksilla.
Keski-Euroopassa jengi juoksee sauvoilla ihan simona, mutta täällä Suomessakin yhä useampi varsinkinkin he, jotka tähtäävät ulkomaisiin vuorijuoksukisoihin.
Jos nyt joku innostuisi niiden kanssa juoksemaan, niin tässä muutama hyväksi havaittu vinkki.
1.osta kunnon sauvat. Alumiinisauvat kestävät isältä pojalle & äidiltä tyttärelle, mutta ne ovat painavampia kuin hiilikuitusauvat. Jälkimmäiset ovat siis kepeitä, mutta kestävyyden kanssa voi olla vähän niin ja näin. Käytän jäätiköllä vain alumiinisauvoja!
2.Säädä sauvojen pituus sopivaksi. Liian matalilla sauvoilla juokseminen tiputtaa juoksuasennon-ja ryhdin. Liian pitkät sauvat puolestaan jumiuttavat niskan ja hartiat. Käsien liikkeen tulisi olla suorituksen aikana normaali..aivan kuin olisi kävelyllä.
Sauvan sopivan pituuden saa selville kertomalla oman pituutensa 0,68:lla. Hyvä nyrkkisääntö on, että kyynärpään tulisi muodostaa 90 asteen kulma sauvan ollessa rentona kädessä.
3.Katso, ettei juoksu muutu ylös-alas-pomppimiseksi. Sauva antaa (päkiän kanssa) normaalia voimakkaamman viimeisen potkun ja se saattaa ponnauttaa juoksijan kohti taivasta. Pomppiva juoksuaskel saattaa johtaa ns. hyppääjän polveen (=patellajänne kipeytyy).
4.Ota (ainakin) alku iisisti. Sauvoilla juokseminen on rasittavaa puuhaa. Siinä muuttuu peruskestävyyslenkki kuin huomaamattaan vauhtikestävyyslenkiksi.
Treenasin sauvoilla juoksua ennen Grönlannin jäätikköseikkailuja (2013/2019) ihan hemmetin paljon.
Talven 2018/2019 aikana juoksin vain kuusi lenkkiä ilman sauvoja.
Treeni tulikin tarpeeseen, sillä ilman sauvoja Grönlannin jäätiköllä juoksusta ei olisi tullut mitään.
Tai sanotaan niin, että ainakin pahuksen paljon hankalampaa se olisi ollut.
Jäätiköllä on jalkojen alla pehmeää lunta/sohjoa, jolloin päkiäponnistukseen saa lisävoimaa juoksusauvan avulla. Pehmeä alusta ei palauta liike-energiaa, kuten kovalla alustalla.
Kädet on totutettava sauvojen kädensijoihin, ettei niihin tule rakkoja. Jos tulee, niin rakot ilmestyvät todennäköisemmin peukalon ja etusormen väliin.
Ainakin minulle.
Aionkin teipata pari paikkaa handuista ennen jäätikköjuoksun alkua….
Teen vielä monta sauvajuoksulenkkiä ennen jäätikölle lähtöä mm. tänään.
Käytän Vatnajökull-jäätiköllä TSL´n Semnoz -alumiinisauvoja. Mukaan lähtee myös saman merkkiset lumikengät.
