Lähdin lauantaina treenilenkille jo heti klo. 8.30 aikoihin.
Olin edennyt noin kaksi kilometriä, pääosin kävellen ja hieman hölkäten, kun oikean jalan pohkeeseen iski snadi kramppi.
Ensimmäinen sitten..en edes muista, milloin näin olisi viimeksi käynyt.
No, kannattaako tässä kohdin jatkaa juoksuharjoitusta vai palata kävelen kotiin?
Vastaus on tietenkin kävely kotiin.
Oletan, että kramppi johtui riittämättömästä nesteytyksestä.
Aloin hankkimaan 90-luvulla seikkailukirjoja, joita onkin kerääntynyt näihin päiviin “pienkirjaston verran”.
Kirja, jota lämpimästi suosittelen on Göran Kroppin “Ultimate High”.
GK teki juniorina isänsä kanssa lomareissuja Dolomiiteille ja Norjaan, joissa he harrastivat vuorikiipeilyä.
Armeijan GK suoritti erikoisjoukoissa.
Intin jälkeen GK jatkoi kiipeilyharrastusta ja seuraavien vuosien aikana huiputettavien vuorten määrä kasvoi. Ja samoin miehen maine.
Eräänä päivänä GK sai idiksen polkea fillarilla Tukholmasta Himalajalle, kiivetä yksin Mount Everestin huipulle ja fillaroida Everestin perusleiristä takaisin Ruotsiin.
Ja mikä on ihan käsittämätöntä, niin hän myös teki sen. Jo fillarimatka oli lähes 10,000 kilsaa.
Yhteen suuntaan.
Matkalla riitti kaikenlaista kommellusta. Häntä mm.lyötiin “etelän maassa” pesismailalla päähän. Se isku mursi onneksi vaan kypärän
Ensimmäinen yritys kiivetä Everestin huipulle epäonnistui , mutta hän keräsi perusleirissä voimiaan ja teki uuden yrityksen, joka myös onnistui.
Ja yksin, ilman kantajien/sherpojen apua.
Ja myös ilman lisähappea.
Jos minun pitäisi rankata kaikkien aikojen TOP 10 seikkailusuoritukset, niin GK olisi varmasti tuolla listalla.
Tässä miehestä kertova video.https://www.youtube.com/watch?v=fOmmbdq1XHw
Valitettavasti GK menehtyi myöhemmin kalliokiipeilyonnettomuudessa.
Olen juossut yhden sun toisenkin treenilenkin frendini Janin kanssa.
Miehellä on 16 vuoden tausta erikoisjoukoista ja nykyään hän on menestyvä yrittäjä ja “erikoisjoukko” -ohjelman kouluttaja.
On siitä varmaan jo ainakin viisi vuotta, kun J laattasi aika huolella erään treenimme aikana.
Oli helteinen kesäpäivä ja edessä noin 20 km lenkki.
Noin puolivälissä juoksua vauhtimme oli kiihtynyt pikku hiljaa noin 4.30/km kohti 4 min / km ja jossain vaiheessa se meni sen allekin.
Muistan hyvin sen paikan Espoon keskuspuistossa, jossa JK hyppäsi hiekkatieltä kohti ojaa ja “huusi” sinne hyvät laatat. Jatkoimme siitä juoksutreeniä kuin mitään ei olisi tapahtunut. No, pikku kuittia piti antaa…
Mies antaa aina kaikkensa, niin juoksulenkeillä, salitreeneissä kuin niiden ulkopuolellakin. All in.
No, eilen treffattiin ja pian kohtaamme uudestaan miehen täyttäessä pyöreitä:-)
Treenit menee hyvin!
