Tarjousta peliin

/in /by

Tämä päivä kuluu pääasiassa täällä kotitoimistolla tarjousta vääntäen. Rustaan erään (jo aikoja sitten..)kansainvälistyneen .suomalaisfirman edustajille ehdotusta tukea seuraava juoksuani. Keskityn lähinnä funtsimaan sitä, miten voin palvella ja auttaa heitä. Ei siis toisin päin. Anna enemmän kuin saat, niin yhteistyö voi olla mahdollista.

Onneksi minulla on muutamia sparrauskumppaneita, joiden kanssa voin käydä luottamuksellisia ja minua kehittäviä keskusteluja.  Juoksemiseen en tarvitse apua, mutta kaikkeen muuhun kyllä. Kannattaa siis kysyä apua, sillä sitä on saatavilla. Me taidetaan olla vähän turhan kainoja kysymään muilta apuja ja neuvoja.

Muutoin olen viettänyt aikaa Pohjois-Haagassa Kustannus Oy Juoksijan toimitiloissa, jossa myös yhden miehen yritykseni “pääkonttori” sijaitsee.  Viime kuussa alkoi 11.yhteistyövuosi hienon lehtifirman kanssa.

Olin eilen kahden vaiheella juoksenko Nuuksiossa vai lähimaastoissa. Valitsin jälkimmäisen.  Lenkistä tuli hieman aiottua pidempi, 1h45min. Vedin osan matkaa vitosvaihde päällä, mutta viimeiset noin viisi kilsaa rauhallisesti. Pääsin lenkille sen verran myöhään, että lihaskuntotreeni jäi tekemättä. No, sen vuoro on tänään samoin kun lyhyen palauttavan juoksun.

Illalla on tarjolla hyvää ruokaa ja hienoa seuraa. Alma Media Trail Running Club kokoontuu karonkkaan, jossa varmaan fiilistellään noin kuukausi sitten juostua Pyhän tunturijuoksua ja ehkä myös viritellään ajatuksia jo seuraavaan haasteeseen…

Menestyksen reseptit

/in /by

Tämän päivän Kauppalehdessä oli lyhyt referaatti Business Insider-lehden jutusta, jossa käsitellään menestymsen reseptejä.

Luin jutun huolella läpi, sillä käyn puhumassa näistäkin asioista yrityksissä. Seuraava keikka on jo ensi viikolla.

Tässä viisi tapaa päästä henkisesti korkeammalle tasolle:

1. Älä elä menneisyydessä. Kaiken menestymisen takana on kyky hypätä yli aikaisempien epäonnistumosten. Onnistuakseen on otettava riskejä, joista kaikki eivät välttämättä johda optimaaliseen lopputulokseen. Mielestäni kyseessä ei ole epäonnistuminen, enneminkin kokeilu.

2. Älä vatvo ongelmia tai kanna kaunaa. Stressi ja negatiivisuus haittaavat menestystä. Olen pyrkinyt luomaan retkikunnilleni erittäin positiivisen ja optimistisen ilmapiirin. Sillä mennään pitkälle…Mediassa on muuten todella paljon vanhojen asioden repostelua.

3. Älä tavoittele täydellisyyttä, sitä ei nimittäin ole edes tolemassa. Ihminen on erehtyväinen…

4. Älä ympyröi itseäsi negatiivisilla ihmisillä. No tämä on meikäläisen rule number one. Kuten tiedämme, niin elämä on liian lyhyt elettäväksi nilkoille kusijoiden kanssa.

5. Älä ole jees-mies (tai nainen) kaiken aikaa. Kaikkiin asiohin ei voi sitoutua, sillä muuten mikään homma ei tule tehdyksi kunnolla.

Ei siis mitään rakettitiedettä, vaan simppeleitä juttuja. Näkemykseni mukaan monet tekevät asioista vähän turhan vaikeita ja monimutkaisia, mutta se onlin jo jonkun toisen kirjoituksen aihe.

Tein eilen hyvän vauhtijuoksutreenin, joka oli ajassa mitattuna pituudeltaan 1h20min. Tein illalla toisen treenin, joka liittyi yhdistelmään vartalon hallinta ja lihaskunto.

Tänään menen joko Nuuksioon juoksemaan tai vedän suunnilleen samanlaisen juoksusetin kuin eilen. Päivän toisena treeninä on kopio eilisestä “kakkosharjoituksesta”.

 

Harjoittelun ehdoilla

/in /by

Ei kai sille mitään voi, tänään se syksy alkaa ihan virallisestikin. “Mitään ei pyydetä-kaikki otetaan vastaan mitä syksy tarjoaa” on ehkäpä paras tapa kesäihmiselle ottaa vuodenaika vastaan.

Syksy kuluu seuraavan seikkailujuoksun valmisteluihin liittyvissä asioissa ja sen ehdoilla mennään. Harjoittelussa korostuvat entistä pidemmät ja hidasvauhtisemmat lenkit. Aion kuitenkin rytmittää lenkkien vauhteja ja pituuksia. Yli 30 kilsan lenkkejä teen tosi harvakseltaan, sillä ne nostavat loukkaantumisriskiä selvästi..ja se on asia, jota pyrin välttämään kuin ruttoa. Tämän lisäksi teen 3-4 kertaa viikossa lihaskuntoharjoituksia. Treenikertoja tulee siis kymmeneisen kappaletta viikkoa kohden. Minulla on tällä hetkellä juoksussa ns.hyvä pomppu. Se tarkoittaa sitä, että askel ei ole matala ja kuollut, vaan kohtuu kimmoisa.

Muistot syksyn 2011 Saharan halkijuoksuun treenaamisesta ovat vielä kirkkaina mielessä. Vältin tuolloinkin ylipitkiä ja megakuormittavia lenkkejä ja se tuntui toimivan. Jalat olivat hyvässä kunnossa ennen hiekkalaatikon ylittämistä.

Juoksen tänään ns.palauttavan lenkin ja teen sen päälle lihaskuntotreenin. Kerron tästä treenimuodosta myöhemmissä blogeissani