Uusia tuttavuuksia

/in /by

Kävin tänään vierailulla firmassa, joka aloittaa lähiaikoina puhekeikkojeni myynnin. Firman edustajan kanssa keskusteltaessa esille nousi useita erilaisia yhteistyön malleja. Kannattaa siis tavata ihmisiä!

 

Tapaan tänään myös uuden tuttavuuden iltalenkin yhteydessä.  Se on aina mukava treffata ihmisiä, joihin juoksukärpänen on puraissut.

 

Eilen oli kesän toiseksi viimeinen juoksukoulu. Yksi polkujuoksukoulutettava hehkutti viime viikonloppuna- ryhmämme facebook-sivulla, että hän on alkanut nauttimaan juoksusta.

 

Sen inspiroimana vedin porukalle eilen intervalliharjoituksia. Kerroin koko ryhmälle ennen treeniä, että kiitos Mikon, joka siis ainakin eiliseen asti tykkäsi juoksusta, vedämme tänään sellaisen treenin, että hapottaa varmasti.

 

Juoksimme 10 minsan alkulämmittelyn jälkeen Solvallan urheilukentälkentällä…noin 80%:n tehoilla…30 sekunnin vetoja, jonka jälkeen oli 90 sekunnin palautus.

 

Tavoite oli juoksuttaa kymmenen vetoa, mutta tarkkaililtuani porukan sykearvoja vähensin niiden määrän (muistaakseni) kuuteen.

 

No, ei se loppuosa treenistäkään mitään puistokävelyä tarjonnut. Teimme useita ylämäkivetotreenejä metsän siimeksessä sekä opiskelimme lisää alamäkijuoksutekniikkaa.

 

Saas nähdä tuleeko kukaan ensi viikon treeneihin…ja polttaakohan Mikko juoksukengät juhannuskokossa?

 

 

 

 

Uusiutumista

/in /by

Vielä jokunen vuosi sitten luennoin yrityksissä erittäin aktiivisella tahdilla. Viime vuonna, aika lailla näihin aikoihin, homma alkoi maistumaan puulta.

 

Päätin ottaa aikalisän, sillä minun työmoraaliini ei sovi, että käyn puhumassa yrityksen työntekijöille vaikkapa uusiutumisesta, mutta en tee sitä itse käytännössä. Walk the talk. Puheiden ja tekojen on kohdattava.

 

Hengähdys-ja uusiutumistaukoa on kestänyt siis noin vuoden. Mutta ensi viikolla minulla on kaksi luentoa, joista toinen on Messukeskuksessa (ymmärtääkseni) melko laajalle kuulijakunnalle ja se toinen on yksityisempi tilaisuus.

 

Yhtä kaikki, meikäläisen veri taas kuohuu: on siis kiva mennä puhumaan esimerkiksi aiheesta, “miten mahdottomasta tehdään mahdollinen”.

 

Aion syksystä alkaen ottaa vastaan muutamia puhekeikkoja kuukautta kohden. Haluan jatkossakin pitää huolen siitä, että olen aina “lavalle” noustessa 110%:n iskussa. Muu ei kelpaa.

 

Juoksen tänään tiistaina hieman päälle parin kympin lenkin. Loppuviikko menee enemmän tai vähemmän sosiaailisten lenkkien parissa; keskiviikkona on juoksukoulun treenit Nuuksiossa, torstaina ja perjantainan yhteislenkki kaveiden kanssa.

Aivotutkimus

/in /by

Lähetän kiitoksen sanat hyvälle ystävälle ja Saharan halki kanssani taivaltaneelle Pentti Kotiaholle; hän nimittäin lähetti minulle oheisen tutkimuspläjäyksen, jonka mukaan kohtuullinen aerobinen liikunta kasvattaa mm.aivosoluja.http://www.fastcoexist.com/3056872/exercise-makes-you-grow-new-brain-cells-but-only-the-right-kind-of-exercise?utm_content=buffer633b1&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

 

Mikäköhän on se “kohtuullinen määrä” aerobista liikuntaa? Missä kulkee se raja? Käykö niin, että jos ylittää kohtuullisuuden rajan, niin aivosolut kuolevat? Se taas selittäisi vanhan sananlaskun, “mitä pidempi matka, sen tyhmempi jätkä”.

 

Tämä asia vaatii jatkotutkimuksia.

 

Kävin eilen synnyttämässä tai tappamassa aivosoluja parin tunnin ajan. Pidin vauhdin erittäin kohtuullisena. Sitä tehtävää helpotti juoksukenkinä käyttämäni La Sportivan Mutantit, jotka eivät todellaan ole mitkään vauhtihirmut, mutta ovat pahuksen hyvät rauhalliseen juoksuun niin helpossa maastossa, hiekalla ja jopa asvaltilla.

 

Nopeaan ja teknisesti haastavaan maastojuoksuun (hieman kömpelöjä) Mutanttia ei mielestäni kannata harkita; siihen soveltuu erinomaisesti saman merkin Helios SR.

 

Hieman mutanttimainen uusi tuttavuus minulle oli The North Facen Ultra Endurance.Testasin niitä edellisten viikkojen aikana seuraavaan Juoksijaan, joka ilmestyy parin viikon sisällä. Kerron lehden ilmestymisen jälkeen tarkemmin omista havainnoistani.

 

Ehkä sellaisena “isona kuvana” tulevien viikkojen ja kuukausien juoksuharjoituksissa on totuttaa jalat monotoniseen askeleeseen.

 

Olen juossut melko paljon poluilla, jossa lähes jokainen askel on ei-monotoninen, toisestaan poikkeava. Teknisesti haastavalla alustalla juoksemista voi kuvata temppuradalla etenemiseen. Niin askelpituus kuin se, missä kulmassa jalka tipahtaa maahan vaihtelee suuresti.

 

Hiekka-aavikolla siitä 1800 kilometristä suurin osa askeleista on aika monotonisia, sillä edessä ei ole muuta kuin loputonta hiekkamerta…

 

Hiekkaerämaan alusta on yleensä hyvin kalteva ja siihen asiaan on kiinnitettävä jo heti alkumetreiltä suurta huomiota. Kaltevalla alustalla jalkoihin kohdistuva rasitus jakautuu epätasaisesti ja se voi tuoda ns.pitkässä juoksussa ongelmia. No, tiedostan asian ja otan sen huomioon jokaisella 50 kilsan etapilla.