Olet…

/in /by

…mitä ajattelet olevasi.

Näillä sanoilla olen evästänyt muutamia henkilöitä, joilla on edessään vaativia suorituksia.

Eräs tähän liittyvä neuvo on ollut, että kerro avoimesti tulevasta tavoitteestasi myös muille ihmisille.

Minäkuva eli minäkäsitys vastaa kysymykseen siitä, millainen minä olen. Se on käsitys omasta itsestä ja suhteesta ympäröivään maailmaan. Minäkuva kehittyy ja muuttuu koko elämän ajan, kun ihminen saa vuorovaikutuksessa muilta ihmisiltä palautetta omasta persoonastaan ja toiminnastaan.

Toisinaan ihmisellä voi olla kielteinen käsitys omista kyvyistään. Tämän seurauksena hän voi suhtautua elämään varauksellisesti, pelätä epäonnistumisia sekä vältellä erilaisia haasteita. Myönteinen minäkuva sitä vastoin antaa eväät suhtautua elämään avoimesti ja rohkeasti.

Juoksualusta

/in /by

Maanantai on seikkailujuoksijan vapaapäivä…juoksusta. Nyt on siis aikaa pohtia vaikkapa sitä, mikä alusta voisi olla juoksijan paras valinta.

Heti alkuun, sellaista faktatietoa ei todennäköisesti löydy. Ainakin ne artikkelit ja tutkimusreferaatit, joita olen aiheesta lukenut eivät yksiselitteisesti pysty vastaamaan tähän kysymykseen.

Ainahan sitä voi kuitenkin spekuloida…

Asvaltti jakaa juoksijoiden mielipiteitä. Joidenkin mielestä se rikkoo juoksijan jalat, joidenkin mielestä se on paljon mainettaan parempi.

No, aloitetaan asvaltin hyvistä puolista. Sillä on helppo juosta, sillä se ei tarjoa epämiellyttäviä yllätyksiä, jollet juokse kaupungin vilinässä. Asvaltilla on hyvä tehdä juoksutekniikkaharjoituksia ja vaikkapa pyrähdyksiä, sillä kengän alla on pitävä alusta..ainakin osan vuotta.

Talvella asvaltti on parissakin suhteessa petollinen. Ensiksi, se on usein, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla, liukas. Sitä vastaan voi taistella juoksemalla nastalenkkareilla. Toisaalta, talvisaikaan asvaltti on alustana kovempi kuin vaikkapa tähän aikaan vuodesta, jolloin aurinko on sitä lämmittänyt. Yhdistelmä kova alusta ja nastat voivat aiheuttaa jalkaongelmia, mikäli et anna jaloille riittävästi aikaa sopeutua uudenlaisen iskutukseen.

Suosikkini on hiekkapäällysteinen alusta. Ihan parasta on juosta wanhalla hiekkatiellä jossain maalaismaisemassa. Muutama nimismiehen kiharakaan ei haittaa:-)

Hiekkatie, kuten myös asvaltti, ovat pinnaltaan usein kaltevia. Kannattaa siis juosta vaihtelevasti tien molemmilla puolin…liikenneturvallisuutta unohtamatta. Talvellahan myös hiekkatiet saattavat olla liukkaita, mutta mitalin toisena puolena on vaikkapa vastasatanut lumi, joka tarjoaa juoksijalle mukavaa lisävaimennusta. Lumessahan nastat eivät toimi läheskään yhtä hyvin kuin paljaalla asvaltilla ja hiekalla. Nuoskaisella kelillä nastareiden pohjaan jää lunta, joka estää nastojen pureutumista jäähään.

Hiekkapäällysteisiä pintoja löytyy vähän erilaisissa olosmuodoissa. Minun mielestä kehnoin on alusta, jossa on paljon pieniä irtokiviä. Se on kuin juoksisi pienten kuulien päällä. Jalan alla ei ole riittävää pitoa ja se lipsuu näiden pikku kivien alla.

Entä ne paljon puhutut polut? Kuten todettua, niin polkujuoksusta on tullut aiempaa suositumpi..ja sen autuudestahan minäkin olen paljon kirjoittanut.

Juoksusta saa henkistä ja fyysistä ravintoa. Tähän ensin mainittuun polkujuoksu tarjoaa -ainakin minulle- suurta tyydytystä. Saaha

Lepopäivä

/in /by

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tämän aavikkoprojektin yhteydessä on ilmaan heitetty ihan konkreettinen päivämäärä, jolloin retkikunta starttaisi (huom.konditionaali)

 

Se ilmassa leijuva päivämäärä 20.1.2017. Sitä ennen se ei missään nimessä ala, mutta sanotaanko nyt, että niillä liepeillä.(kop, kop, kop)

 

Varsinaisten lupien kanssa ei pitäisi olla (ne kuuluisat viimeiset sanat..) tai kuulemma edes ole mitään ongelmaa, mutta muutamien viranomaisten on syytä olla informoituna. Ja näin myös tehdään ja on jo tehtykin.

 

Eilen illalla tulleen meilin / tiedon mukaan, minulla olisi erään ministerin kanssa tapaaminen veilä tämän matkan aikana mutta sen tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä sovittu.

 

Tällä hetkellä pöydällä on kaksi asiaa. Kuka lopulta “antaa” minulle tukitiimin käyttöön ja koska tuo antaa-sana oli heittomerkeissä, niin mitä se lopulta minulle kustantaa?

 

Minulle yritetään niin täällä kuin naapurimaassa avata ovia tukijoiden pakeille, jotka voisivat osallistua (suuren) viisinumeroiden summan jakamiseen. Puhutaan siis useista kymmenistä tuhansista euroista.

 

Meillä on mukana kolme maastoautoa, jotka jo sinällään kustantavat melko paljon. Olemme näet vähintään kuukauden aavikolla.

 

Kahdella maasturilla saattaisi pärjätä, mutta siinä piilee pieni riski. Jos yksi autoista menee rankan matkan aikana paskaksi, niin sitten on jäljellä vaan yksi maasturi. Silläkin on mahdollisuus nilkutella eteen päin, mutta jos sillekin tapahtuisi jotain, niin se on game over.

 

Matka on siis rankka, ei ainostaan juoksijalle ja tukitiimiläisille, mutta myös ajoneuvoille. Kaikista suositelluin maastoauto on Toyota Land Cruiser. Niitä me käytettiin Saharassakin. Ja sillä merkillä olen jo vuosia ajanut Suomessakin. Myös LC:n sisarta Toyota Hiluxia käytetään.

 

Moni voi kysyä, että kun aavikolla ollaan, niin miksi ette käytä kameleita.

 

Yksi, ne ovat liian hitaita ja kaksi, ne eivät todennäköisesti kestä 1500 kilometrin matkaa.

 

Siis eivätkö autiomaan laivat enää seilaa?  Kyllä, mutta kuten ihmiset, niin myös kamelit ovat pehmentyneet. Ne eivät siis kestä 1500 kilometrin matkaa, vaan tipahtavat jossain vaiheesa taivalta etujaloilleen eivätkä jatka enää eteenpäin.

 

Eräs ulkomainen tutkimusmatkailija-kaveri käytti kameleita yli 1000 kilometriä kestäneen taipaleen aikana. Kamelit tarvitsivat jossain vaiheessa eläinlääkärin jeesiä ja osa jouduttiin vaihtamaan kesken matkan.

 

Ja kuulkaapa tätä; kyseiset kamelit osallistuivat ennen tutkimusmatkaa harjoitusleirille!! Siellä ne treenasivat kuten ihmiset ja vetivär perässään renkaita yms. Oi aikoja….

 

Tänään täällä on joku bank holiday. Minä juhlin päivää kahdella lenkillä.