Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tämän aavikkoprojektin yhteydessä on ilmaan heitetty ihan konkreettinen päivämäärä, jolloin retkikunta starttaisi (huom.konditionaali)

 

Se ilmassa leijuva päivämäärä 20.1.2017. Sitä ennen se ei missään nimessä ala, mutta sanotaanko nyt, että niillä liepeillä.(kop, kop, kop)

 

Varsinaisten lupien kanssa ei pitäisi olla (ne kuuluisat viimeiset sanat..) tai kuulemma edes ole mitään ongelmaa, mutta muutamien viranomaisten on syytä olla informoituna. Ja näin myös tehdään ja on jo tehtykin.

 

Eilen illalla tulleen meilin / tiedon mukaan, minulla olisi erään ministerin kanssa tapaaminen veilä tämän matkan aikana mutta sen tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä sovittu.

 

Tällä hetkellä pöydällä on kaksi asiaa. Kuka lopulta “antaa” minulle tukitiimin käyttöön ja koska tuo antaa-sana oli heittomerkeissä, niin mitä se lopulta minulle kustantaa?

 

Minulle yritetään niin täällä kuin naapurimaassa avata ovia tukijoiden pakeille, jotka voisivat osallistua (suuren) viisinumeroiden summan jakamiseen. Puhutaan siis useista kymmenistä tuhansista euroista.

 

Meillä on mukana kolme maastoautoa, jotka jo sinällään kustantavat melko paljon. Olemme näet vähintään kuukauden aavikolla.

 

Kahdella maasturilla saattaisi pärjätä, mutta siinä piilee pieni riski. Jos yksi autoista menee rankan matkan aikana paskaksi, niin sitten on jäljellä vaan yksi maasturi. Silläkin on mahdollisuus nilkutella eteen päin, mutta jos sillekin tapahtuisi jotain, niin se on game over.

 

Matka on siis rankka, ei ainostaan juoksijalle ja tukitiimiläisille, mutta myös ajoneuvoille. Kaikista suositelluin maastoauto on Toyota Land Cruiser. Niitä me käytettiin Saharassakin. Ja sillä merkillä olen jo vuosia ajanut Suomessakin. Myös LC:n sisarta Toyota Hiluxia käytetään.

 

Moni voi kysyä, että kun aavikolla ollaan, niin miksi ette käytä kameleita.

 

Yksi, ne ovat liian hitaita ja kaksi, ne eivät todennäköisesti kestä 1500 kilometrin matkaa.

 

Siis eivätkö autiomaan laivat enää seilaa?  Kyllä, mutta kuten ihmiset, niin myös kamelit ovat pehmentyneet. Ne eivät siis kestä 1500 kilometrin matkaa, vaan tipahtavat jossain vaiheesa taivalta etujaloilleen eivätkä jatka enää eteenpäin.

 

Eräs ulkomainen tutkimusmatkailija-kaveri käytti kameleita yli 1000 kilometriä kestäneen taipaleen aikana. Kamelit tarvitsivat jossain vaiheessa eläinlääkärin jeesiä ja osa jouduttiin vaihtamaan kesken matkan.

 

Ja kuulkaapa tätä; kyseiset kamelit osallistuivat ennen tutkimusmatkaa harjoitusleirille!! Siellä ne treenasivat kuten ihmiset ja vetivär perässään renkaita yms. Oi aikoja….

 

Tänään täällä on joku bank holiday. Minä juhlin päivää kahdella lenkillä.