Tunnelma katossa

/in /by

MM-kisat nostavat kulisseissa ja katsomoissa tunnelmaa monella eri tavoin.

 

Kansainvälisen yleisurheiluliiton johtajan mielestä väärä mies voitti 100 metrin kisan. No, ei se brittienkään doping-historia niin puhtoinen ole..edes pikamatkoilla. Ja millainenkohan oli testausjärjestelmä silloin, kun Sir SC juoksi huipulla?

 

Oli hienoa, että Hyryläinen pääsi juoksemaan maratonin MM-kisoihin.

 

Sijoitus oli 25. Jos suomalainen seiväshyppääjä on samalla sijaluvulla, niin sitä pidetään eäonnistumisena siitäkin huolimatta, että hyppääjä olisi eurooppalaisista sijalla seiska.

Lontoossa on käynnissä MM-kisat, ensi vuonna on EM-kisat.

Fiilis lenkeillä on ollut hyvä.  Olen löytänyt juuri minulle sopivat treenimaastot. Siellä on just sopiva määrä (koviakin) nousuja eli niitä ei tarvitse hakea Nuuksiosta asti. Ja sitten on passeli määrä polkua, nopeampaan juoksuun soveltuvaa hiekkatietä jne.

 

Pidän maanantain lenkkivapaana.

 

Loikkimista

/in /by

Perjantain kaatosade-juoksulenkillä ei tullut edes keskuspuiston hiekkatiellä ketään vastaan eli en nähnyt ristin sielua noin 1h30min aikana.

 

Nelijalkaisia ystävistä eli peuroista ei ollut pulaa. Niitä tuli vastaan vähän siellä sun täällä. Eräällä niistä oli komeat sarvet ja luonnettakin oli. Se ei pelännyt meikäläistä yhtään eikä ollut kyllä syytäkään.

 

Katsoin lauantaina yleisurheilun MM-kisoja. Naisten kolmiloikassa Mäkelä karsiutui. Itse asiassa hänen hyppäämisensä näyttää  “kolmivenyttelyltä”, sillä mielestäni häneltä puuttuu kimmoisuus ja sellainen “pomppu”, joka monilla muilla huippyhyppääjillä on.

 

Juoksin sunnuntaina 1h45 min lenkin.

 

 

 

 

Kädet

/in /by

Katsoin eilen Koskisen Karin viime tiistaina ottamia fotoja.

 

Kuvia tiirailessa tuli mieleen eräs haastattelureissu, jonka tein Juoksijalle kymmenisen vuotta sitten. Kirjoitin tuolloin lehteemme aika paljon, mutta nykyään aiheutan vähemmän vahinkoa myynnissä ja markkinoinnissa….

 

No, itse jutun pääsankari oli mukava mies ja haastattelu meni ihan sujuvasti. Sen jälkeen tuli kuvaamisen vuoro. Minulla oli ammattikuvaaja mukana.

 

Ja sitä juoksukuvaa kuulkaa hinkattiin jos ei nyt ihan tuntitolkulla, niin ainakin melkein. Kuvauksen kohde oli hieman liian kiinnostunut miltä hän kuvissa näyttää.

 

Mun mielestä juoksukuvissa tärkeintä on fiilis eikä se, onko kyynärnivel oppikirjamaisesti 90 asteen kulmassa vai ei.

 

Ainakin polulla juostessa käsien tyyli on ns.vapaa. Muuten sitä lentää nokalleen, sillä käsien tehtäviin kuuluu myös tasapainon ylläpitäminen. Ne liikkuvat teknisesti haastavissa olosuhteissa harallaan kaukana kehosta.

 

Tänään oli vuorossa taas ihan perus-settiä eli 1h45 minsaa juoksua metsässä ja ulkoilureitillä.