Olimme ystävämme seikkailija Patrick “Pata” Degermanin synttäreillä jokunen vuosi sitten (2018). Mies täytti pyöreitä, joten pitihän sitä olla juhlistamassa…

Juhlissa pidettiin myös puheita. Yksi mieleenpainuvimmista oli Patan retkikuntakaverin “Pekan” pitämä puhe.

Miehet ovat reissanneet yhdessä vähän siellä sun täällä ja niiden aikana oppii tuntemaan toisesta tyypistä yhtä sun toista.

Jäätiköillä, aavikoilla, vuorilla on aina nälkä ja jossain vaiheessa muonavarastot alkavat hupenemaan.

Tämä koskee varsinkin herkkuja….

Pekka kertoi juhlakansalle Patan antavan kaverille aina isomman palan suklaasta tai jostain muusta herkusta. Kyllä se makupala maistuisi itsellekin, mutta Pata ajattelee aina kaveria. Annanpa hänelle suuremman palan kuin otan itselleni.

Tuollaisia tyyppejä haluan..ja olen saanut niin retkikuntakaveriksi kuin myös tänne kotiin.

Otin Patasta oppia Grönlannin retkikunnan aikana vuotta myöhemmin (2019).

Olin saanut jäätikölle – kiitos Partioaitan hyvän jeesin – REAL Turmatin ihan vimpan päälle olevia retkimuonia.

Varsinkin poromuhennos oli niin inuiittien kuin minun suosiossa. Pidin siitä huolta, että Lars ja Salo saivat aina hieman enemmän muhennosta kuin itse.

Kyllä se on vaan niin, että retkikunta marssii vatsallaan. On siis huolehdittava, että kaikilla, ei vaan itsellä, on hyvä olla.