Kumppani

/in /by

Luin Hesarin nettisivulta Tero Hakolan artikkelin sponsoroinnista. “Urheilijat tarvitsevat rahaa, mutta Suomesta sitä ei juuri löydy”.

 

Tutkimuksen mukaan (Kihu) suomalaiset suhtautuvat yhä myönteisemmin huippu-urheilun kaupallisuuteen, mutta sponsorirahat on ovat tiukemmassa kuin esim.Ruotsissa.

 

“Kihun tutkimuksen perusteella urheilun ja yrityselämän yhteistyö voi poikia Suomessakin paljon enemmän taloudellista hyvää, kunhan on taitoa sen hyödyntämiseen” (HS)

 

Tuo “hyödyntäminen” lieneekin avainsana. Onko niin, että naapurissa osataan hyödyntää sponsoridiilejä paremmin kuin meillä? Luulen, että näin on.

 

Kyseessä on myös palapeli. Onko sponsori osa sinun palapeliäsi vai oletko sinä osa kumppanin palapeliä? Siinä on kuulkaa iso ero.

 

Olen tehnyt viimeisen kahden kuukauden melko intensiivisesti töitä seuraavaa jäätikköseikkailua ajatellen.  Yksi pääyhteistyökumppani on julkinen taho, jolle teen töitä Pro bono eli kyse on hyväntekeväisyydestä.

 

Olin ko.tahoon yhteydessä touko-kesäkuun vaihteessa. Kerroin heille kuinka voin jeesata heitä (olla osa heidän palapeliä..) ja siitä se lähti liikkeelle.

 

Kyseessä on urani ehdottomasti hienoin kumppanuus,  varsinainen seikkailu.  Julkistamme asian jossain vaiheessa syksyä.

 

Viikonlopun lenkit menivät vimpan päälle hyvin. Vielä parisen viikko sitten vaivannut pohje on hyvässä iskussa.

 

Kesällä tulee käveltyä pihalla pääasiassa paljain jaloin. Toissa päivänä joku peevelin tikku yritti mennä jalkapohjasta sisään ja se on aiheuttanut pieniä kiputiloja…

 

 

 

 

 

 

 

 

Yksin vai kaksin?

/in /by

Seikkailukaverini Greg sai päätökseen taas yhden hienon seikkailun. Hän polki jenkkien halki fillarilla. Matkaa kertyi sellainen 5000 kilsaa. Mahtaa miehellä olla hanuri hellänä….

 

Se, milloin tiemme kohtaavaat yhteisen seikkailun parissa jää nähtäväksi. Ainakin aavikolla taivallan yksin (tukitiimin avustamana), mutta seuraavan jäätikköseikkailun osalta tilanne on vielä auki.

 

On nimittäin helpompaa juosta yksin kuin vaikkapa jonkun toisen kanssa, vaikka moni luulee, että asia on juuri päin vastoin.

 

Saa nähdä pääsenkö tällä johonkin aforismigalleriaan, mutta “Mitä enemmän jalkoja sitä enemmän ongelmia”.

 

Yksin juostessa saa juosta ihan omaa tahtia. Tämän suhteen ei ole ollut ikinä mitään ongelmia esim.Gregin kanssa, mutta on se silti vapauttavaa saada juosta just sitä vauhtia kun huvittaa.

 

En tarvitse pitkillä taivalluksilla toisen kanssa jutustelua, vaikka se onkin mukava turista niitä näitä jolkottelun yhteydessä. Meikäläinen on ainakin niin fokusoitunut suoritukseen, että käyn mielummin sisäistä kuin ulkoista keskustelua.

 

Esimerkiksi Kalaharissa pari ekaa päivää oli ihan hillitöntä pälätystä, mutta viimeiset kaksi viikkoa juoksin pääosin ihan itsekseni. Niitä käärmeitäkin oli niin helvetisti, että oli ihan aiheellista keskittyä niiden väistelyyn kuin rupatteluun.

 

Olen harjoitellut kesän aikana pääasiassa yksin.  Kevätkaudella tuli juostua todella paljon ryhmälenkkejä valmennettavien kanssa.

 

Nyt se projekti on yhtä elokuista ryhmälenkkiä vaille valmis. Sen jälkeen ryhmä suuntaa kohti Pyhätunturia, jossa järjestetään jo 4.tunturijuoksutapahtuma. Sen jälkeen antoisa projekti on taputeltu.

 

Teen tänään samanlaisen harjoituksen kuin eilen. Hiekkatiellä jolkottelua siis….

 

 

 

 

Vaimennus

/in /by

Kävin tänään kahden tunnin lenkillä. En juossut metsäpoluilla kuin muutaman lyhyen pikataipaleen. Pysyin tällä kertaa visusti hiekkatiellä.

 

Jä niitähän lähtee tästä ihan melkein tontiltamme. Espoon Keskuspuiston “Harmaakallion” metsiin ja ulkoilureitille on meiltä alle kilometri. Ja siitä onkin vapaata metsikköä hehtaari toisensa perään. Juoksin tänään keskuspuiston liepiellä.

 

Espoon rantaraitti alkaa vain parin sadan metrin päästä ja sitäkin baanaa riittää noin 40 kilsan verran.,,,

 

Kesäisin tulee usein juostua ilman sukkia. Näin myös tänään.  Juoksin tämän päivän lenkin La Sportivan Helioksilla.