Myös viime päivinä maamme hallituksen niskaan on satanut kuraa.
Funtsailin eilisellä lenkillä, notta mitäköhän tapahtuisi, jos hallituksemme perustaisi retkikunnan ja asettaisi tavoitteeksi taivaltaa yhdessä jonkun aavikon halki? (kaikkea sitä tuleekin miettityä…).
Pika-analyysin tuoma vastaus on, että ruumiitahan siitä syntyisi. Tosin, osa hallituksen nääntyneistä jäsenistä pelastautuisi viime hetkellä lähtemällä retkikunnasta juuri ennen sen lopullista tuhoa.
Olen varma, että Grönlannissa tai napa-alueilla ko.retkikunnan jäsenet olisivat vainajia jo muutamassa päivässä. Lämpimällä aavikolla ryhmä saattaisi kituuttaa hieman kauemmin edellyttäen, ettei se kohtaa hiekkamyrskyä. Juuri ennen myrskyn puhkeamista osa retkikunnasta olisi sitä mieltä, ettei meteorologien ennustama myrsky osu juuri heidän reitilleen.
Oletan, että myös yhteisen suunnan löytäminen olisi vaikeaa, sillä osa poppoosta haluaisi kulkea itäistä reittiä ja osan mielestä oikea suunta läytyisi lännestä. Koska ryhmältä puuttuisi johtaja, niin se häröilisi pitkin aavikkoa ilman suuntaa & suunnitelmaa ja lopulta retkikunta tuhoutuisi. Hallitusjäsenten lisäksi myös suuri tukitiimi olisi tuhon oma.
Retkikunnan (lyhyestä) toiminnasta kirjoitettaisiin kirja. Kirjan alussa olisi yhteenvetona ne syyt, jotka johtivat sen tuhoutumiseen. Nämä ns. “kahdeksan pointtia” olisivat:
Tärkeiden asioiden lakaisu maton alle.
Asioiden vääristely.
Vastuun pakoilu.
Johtajuuden puute.
Puheiden ja tekojen välinen ristiriita.
Kurinlaisuuden puute
Kyvyttömyys tehdä yhteistyötä eli luottamuspula.
Aiemmista virheistä ei otettu oppia.
Sen pituinen se.
