Lähden vajaan kahden viikon kuluttua Grönlantiin. Saa taas heittää talvikamat päälle, sillä niin lumiselta siellä vielä näyttää. Taivaalta voi tulla tähän aikaan vuodesta ihan mitä vaan ja lämpötila voi olla pari astetta plussan tai miinuksen puolella.

Matkan määränpää on Tasiilaq, joka on n.2000 ihmisen kylä. Paikka on varsinainen pikku-Nepal, sillä siellä on jyrkkiä ylä-ja alamäkiä kylä täynnä. Katuja ei hiekoiteta, joten siellä saa todella kävellä kieli keskellä suuta, ettei kellahda nurin. Pitänee ottaa nastakengät mukaan.

Kylän autot tulevat tutuksi jo yhden päivän aikana. Siellä on muutama taksi, joita ajetaan (huudatetaan) jalka suorana em.ylä-ja alamäissä. Sitten on ambulanssi, joka kiertää kylää vähän väliä. That´s about it.

Ai niin, on meidän hotellilla jonkun sortin minibussi, joka hakee meidät Tasiilaqin kentältä. Lentokenttä on yksi pienimmistä mitä olen nähnyt. Siellä ei ole muistaakseni mitään läpivalaisulaitetta, en ainakaan muita sellaista nähneeni. No 25 kilsan päässä olevalla Kulusukin kentällä sellainen on, joten viimeistään siinä vaiheessa jää kiinni, jos yrittää jotain vilunkia.

Tapaan reissulla yhden koiravaljakkokuskin, joka muistutti tänään siitä, että “tuothan Jukka lekan viskiä mukana”. Siellä päin viina ja olut loppuvat ainakin pienemmissä paikoissa talven aikana ja uusi lasti tulee vasta keväällä, kun laivat pääsevät tuomaan uutta kuormaa.

Tänään on kevyt noin tunnin juoksutreeni.