Tomas Ledinin biisi tuli mieleen katsoessamme tämän päivän Tukhoman maratonia.

 

Aamu Tukholmassa valkene melko kauniina ja aurinko yritti vielä jotenkin paistaa klo.10.20 aikoihin, jolloin lähdimme Harri Hännisen kanssa juoksemaan perinteistä Djurgårdenin lankkiä.

 

Sporttailimme aluksi 14 kilsan lenkin, jonka jälkeen menimme Djurgårdenissa sijaitsevaan näköalatorniin, jossa on kiva kahvila & ravintola sekä hulppeat näkyvät eri puolille Tukholmaa.

 

Lähdimme kahvilasta heti puolen päivän jälkeen, jolloin myös ensimmäiset maratoonarit aloittivat 42,195km urakkansa.

 

Ei siinä mennyt kuin muutama minuutti ja ennusteen mukaisesti, sää muuttui sateiseksi. Aluksi satoi vain hieman, mutta sitten sade loppui. Siitä noin tunnin kuluttua vettä tuli kaatamalla ainakin seuraavat kolme neljä tuntia. Lämpöä oli tuossa vaiheessa noin 10 astetta.

 

Juoksimme Harrin kanssa pitkin ja poikin Tukholmaa, sillä tavoitteenamme oli nähdä juoksun kärkiryhmä mahdollisimman useasti.

 

Näin myös tapahtui. Bongasimme kisan kovimmat juoksijat kolmasti. Kärkikahinoissa oli mukana muutamia tuttuja kasvoja, kuten mm.Jussi Utrianen, Aki Nummele sekä A-M Hyryläinen, joka sijoittui naisten sarjassa hienosti kakkoseksi. Hänen juoksuaan on todella hieno seurata.

 

Keräsimme Harrin kanssa juoksukilsoja noin 18-19 km. Juoksimme loppuvaiheessa keskustasta Vikingin terminaaliin sen mitä jaloista pääsimme, sillä halusimme päästä kylmästä ja vetisestä Tukhoman kesästä pois mahdollismman nopeasti Viking Linen hyttiimme.

 

Se oli siinä. Tämä taitaa olla järjestyksessään kymmenes Tukholman maraton, jota olen ollut seuraamassa Juoksija-lehden toimesta. Yhteistä näille reissuille on se, että ne ovat kaikki olleet viimeisen päälle mukavia. Ihan kaikki.

 

Mieleeni ei tule pienintäkään moitteen sanaa, joten toivottavasti ensi vuonna tulee yhdestoista reissu.

 

Insallah.