Luonto tekee hyvää

/in /by

Luin IltaSanomista artikkelin, jonka mukaan “luonto tekee meille hyvää”. .

Artikkelissa haastateltu tutkija sanoo mm..seuraavaa: “Ikäinstituutin vanhempi tutkija ja dosentti Erja Rappe on tutkinut ulkoilun vaikutusta ikääntyneiden hyvinvointiin. Rappen mukaan jo 10–15 minuutin oleskelu luonnossa tuottaa terveyshyötyjä. Kesällä on hyvä kuljeskella ulkona pihalla, puistoissa ja rannoilla.

– Luonnolla on elvyttävä vaikutus. On tutkittu, että luonnon elvyttävät vaikutukset näkyvät muun muassa verenpaineen ja sykkeen laskuna. Lisäksi luonto innostaa liikkumaan, Rappe kertoo (Lähde: IltaSanomat).

 

No, me luonnossa paljon liikkuvat tiedämme hyvin sen hyvää tekevät vaikutukset, mutta näemmä tätä asiaa pitää vielä tutkia moneen kertaan:-)

 

Useat henkilöt ovat kysyneet mitä musiikkia kuuntelen lenkkien aikana? En mitään. Ikinä. Missään…

 

..jollei musiikiksi lasketa puiden lehtien havinaa ja lintujen laulua. Talvellahan niitä kumpaakaan ei ole tarjolla, mutta silloin keskityn pään sisäisiin asioihin tai vaan ihastelen talvisia maisemia.

 

Maanantai oli lenkkivapaa, mutta tein muutamia nilkan liikkuvuutta kehittäviä harjoitteita tasapainolaudan avulla sekä jalkalihaksia vahvistavia liikkeitä.

 

 

Aivoriihi

/in /by

Blogin 5-vuotispäivät menivät harmittavasti ohi. Virallinen synttäripäivä oli n.kuukausi sitten eli näpyttelin ensimmäisen bloggauksen sportman.fi-sivustolle toukokuussa 2010.

 

Menneeseen viiteen vuoteen mahtuu niin paljon tapahtumia ettei paremmasta väliä.

 

Jotta tulevat vuodet olisivat (vähintään) yhtä värikkäitä, niin sen eteen on tehtävä töitä. Tosissaan, mutta ei vakavasti:-)

 

Tapaan aika ajoin mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa on kiva pallotella eli heitellä ideoita siitä, mitä kaikkea sitä voisikaan tulevaisuudessa tehdä.

 

Tänään on yksi sellainen päivä. Tapaan ex-sponsorini, joka on nyt heittäytynyt itsenäiseksi yrittäjäksi. Ja mikä olisikaan inspiroivampi tapaamispaikka kuin Nuuksio.

 

Nuuksio-teemalla jatketaan myös tiistaina, jolloin tapaan yhden juoksukoulun oppilaan. Hänellä on jäänyt – työkiireistä johtuen -useampi juoksutekniikkasessio väliin, joten käymme yhdessä läpi maastojuoksun perusteita.

 

 

6+1

/in /by

Otsikon mukaisella tahdilla edetään eli kuusi päivä juoksua ja yksi lepopäivä viikkoa kohden..ja kehoa kuunnellen.

 

Joskus -kauan sitten – tahti oli jopa kolme lenkkiä päivässä. Siis kesäisin. Ja ne eivät olleet mitään pikapyrähdyksiä. Niinä vuosina kilsoja kertyi varovaisesti arvioiden 8000-9000 km per vuosi.

 

Yksi juoksukoululainen ihmetteli miten mun jalat ovat kestäneet kaikki nämä juoksuvuodet? Eilen, tapasin (1h45min) lenkilläni tutun pariskunnan ja he päivittelivät sitä, kuinka “sun polvet kestävät tuota juoksua”.

 

Varusmiesaikana vasemmassa polvessani oli jotain häikkää. Se turposi pitkien marssien aikana. Minut lähetettiin tutkimuksiin Tilkkaan eli Helsingin sotilassairaalaan. Polveen tehtiin varjoainekuvaus silloisella (1980-luku) menetelmällä. Polveen ruiskutettiin jotain mönjää ja sitten sitten sitä väännettiin eri asentoihin jonkin sortin ruuvipenkissä.

 

Sanotaan, että tuo kokemus ei nostanut tunnelmaa. Lokoilin Tilkassa viikon ja vielä toisenkin. Sitten tuli kutsu lääkärin puheille. “Alikersantti Viljanen, nyt näyttää siltä, että teidän juoksemiset ovat juokstu. Tuolla polvella ei voi enää juosta!”. Ne kuuluisat viimeiset sanat:-)

 

Sain vapautuksen juoksu-ja pikamarsseista, jota en tosin noudattanut. Sitä nyt ei voi olla ryhmänjohtaja, jos ei voi juosta tiiminsä kanssa.

 

En ole ollut koskaan erityisen auktoriteettiuskovainen ja annoin lääkärin analyysin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Armeijan jälkeen polvet eivät ole kipuilleet kertaakaan. Knock on wood…

 

Tuosta lääkärin “lausunnosta” oli se opetus, ettei muiden lausumille tai tuomioille kannata paljoa antaa painoarvoa.

 

Tällaisesta jääräpäivyydestä ei ole mitään hyötyä tyypillisessä työyhteisössä, mutta tälläisessä epätavallisessa organisaatiossa, jota itse edustan, niin siitä voi olla jopa hyötyä.

 

Kuten olen jo monasti kirjoittanut, niin tämä seuraava aavikkojuoksu- onnistuessaan – on (minun osalta) vain ja ainostaan jääräpäisyyden ansiota. Muut tiimissä hoitavat sitten nämä älyä vaativat tehtävät.Niin se meni mm.Saharan halkijuoksussakin:-)

 

Jolkottelen tänään sellaisen parituntisen.