..kohti aavikkomaisemia perin päivän kuluttua eli tämän viikon torstaina, mutta matkasuunnitelmiin tuli viime hetken muutos.
Mutta eipä hätiä, lähden sinne ensi viikolla.
Treeneistä sen verran, että olen vetänyt alkuviikosta melko maltillisia kilsamääriä, mutta otan seuraavan viikon kovennettua treeniä ennen aavikkoreissua.
Siellä ei varmaan tule juostua ihan niin paljon, sillä lämpötilat ovat noin tuplat Suomen suvikeleihin verrattuna.
Eilen lauantaina juostiin Helsinki City Run, Suomen suosituin puolimaraton. Juoksu järjestettiin ekan kerran vuonna 1994 ja siihen osallistui tuolloin 650 juoksijaa. Eiliseen kisaan oli (lehtitietojen mukaan) ilmoittautunut 12.000 juoksijaa.
Se on paljon, mutta selvästi vähemmän kuin pari vuotta sitten, jolloin puhuttiin n.16.000 ilmoittautuneesta.
On tietenkin erotettava ilmoittautuneiden ja juoksuun osallistuneiden määrä, mutta laskusuunnassa HCR:n osallistujamäärät nyt kuitenkin ovat..ainakin huippuvuosiin verrattuna.
HCR:n reitti koki tänä vuonna muutoksen ja stadikan remontista johtuen maali on siirretty Sonera Stadionille. Kilpailun johtaja Markku Haverinen kertoi pressille, että osallistujat ovat kiitelleet uudistunutta reittiä.
Juoksija-lehden Facebook-sivuilla reitin eka puolikas sai kiitoksia, mutta loppuosa ei.
Uusia kisoja syntyy kuin sieniä sateella ja kilpailu kisajärjestäjien kesken kasvaa. Aiempien vuosien menestys ei takaa (tälläkään toimialalla) jatkomenestystä.
Edelliseen liittyen, en tiedä syytä siihen, miksi suomalaiset ovat hylänneet sankoin joukoin Tukholman maratonin? Sehän juostaan nyt kesäkuun ekana viikonloppuna ja ainakin minun korviin tulleiden viestien mukaan mm.Viking Linen perinteiselle juoksulaivalle majoittuu vain muutama sata maratoonaria. Muistissa on vielä aika, jolloin heitä oli tuhannen verran.
Mitä Tukholman maratoniin tulee, niin jätän sen tänä vuonna väliin. Olen ollut Vikingillä Juoksija-lehden porukassa mukana kymmenisen kertaa, mutta se perinne katkeaa tältä vuodelta. Minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä mukaan, mutta tässä on muutenkin kaikenlaista reissua yms., joten ehkäpä sitten ensi vuonna.
Funtsailin eilisellä lenkillä menneen kevään harjoittelua. Olen juossut todella paljon talven ja kevään aikana Nuuksiossa. Niin mukavaa kuin siellä onkin askellella, niin tein päätöksen keskittää pääosan kesän harjoittelustani lähimaastoihin.
Käyn toki ottamassa tuntumaa Nuuksion jylhiin olosuhteisiin, mutta yksi lenkki kahden viikon syklillä voisi toimia paremmin. Sen lisäksi aion scoutata uusia reittejä.
Kun viimeksi kirjoitin blogisivulle, niin olin menossa fysioterapeutti Santtu Rannan luokse näyttämään jumiutunutta nilkkaa.
Siitäkin huolimatta, että aikaa manipulaatioon oli max.5 min, niin ammattimies sai nilkkaa ihan entisenlaista liikkuvuutta.
Pidin torstain lenkkivapaata osin siksi, että täällä meidän basecampissä on meneillään isohko julkisivuremppa ja meikäläinen kiikuttaa maalarille erilaisia tarveaineita yms.
Halusin myös antaa nilkalle aikaa toipua Santun käsittelystä.
Kävin eilen perjantaina kuvauksissa. Hiihto-lehden päätoimittaja Seppo Anttila kuvasi meikäläistä kansallispuiston maisemissa. Siinä juoksuspurtteja ottaessa totesin, että nilkka tuntuu tosi hyvältä.
Kuvauksia ei oltu järjestetty minua varten, vaan pääroolissa olivat maajoukkuenhiihtäjä Laura Mononen ja hänen miehensä Janne. He asuvat Nuuksion kupeessa ja tekevät juoksutreenit alueen hienoilla metsäpoluilla.
Ja sen kyllä huomasi; harvoin olen nähnyt niin hienoa polkujuoksua!
Tein lauantaiaamuna testilenkin tässä lähimetsissä. Jalka tuntui edelleen tosi hyvältä ja vedinkin sen kunniaksi aika antaumuksella.
