Lapion varressa

/in /by

Seuraava seikkailujuoksu etenee silleen, että menen huomenna käymään kohdealueen suurlähettilään luona, joka on luvannut raapustaa puoltavan lauseen papereihin, jotka kuriiri minulle pari päivää sitten kiikutti.

 

Audienssin jälkeen yhteys DHL:ään ja kirje kiireen vilkkaa kohti aavikkoa. Ja sit ei muuta kun  sormet ja varpaat ristiin…

 

Tämän päivän lenkkeily vaihtui lapiohommiin, sillä “syystöitä-ja kylvöjä” on vielä tekemättä.

 

Menen lauantaina taas Nuuksioon juoksemaan Pitkäjärven ympäri.

Kuriiri

/in /by

Odottelen kotosalla kuriiria, jonka pitäisi tuoda papereita täytettäväksi ja allekirjoitettavaksi. Ne paprut liittyvät seuraavan aavikkoseikkailuun. Toivottavasti pääsemme papereiden pyörittelystä itse tositoimiin vielä tämän vuoden puolella.

 

Accuweatherin pitkän ajan ennusteen mukaan juoksua voi harrastaa seuraavien viikkojen ajan erinomaisen hyvin ilman nastakenkiä ainakin, jos asuu PK-seudulla. Ennusteen mukaan ekat räntä-tai lumisateet osuvat näille leveysasteille marras-joulukuun vaihteessa.

 

Tein sunnuntaina kovavauhtisen harjoitukseen, joka treenin kovuuteen liittyen olisi voinut olla jopa lyhyempi (2h).

 

Pidän maanantaisin lenkkivapaan. Aion kuitenkin tehdä lihaskuntotreenin. Metsässä, puupöllejä kantaen.

 

 

 

 

Pitkä matka..

/in /by

Meikäläinen, jos joku tietää, että tavoitteeseen pääseminen vie (joskus) ikuisuudelta tuntuvan ajan.

 

Viitisentoista vuotta sitten päähäni pälkähti ajatus tienata elanto (=kapea leipä)urheilun parissa, lähinnä juoksemalla. Nyt se on totta.

 

Vuonna 2009 asetin tavoitteeksi perustaaa retkikuntia ylittämään aavikoita ja jäätiköitä. Olisihan sitä voinut valita helpommankin tien, sillä ne autiomaat joita ei ole aiemmin ylitetty jalan (juoksemalla) ovat aika kortilla.

 

Tämä tuleva reissu on lajissaan pöhköin, sillä arvatkaapa vaan kuinka moni on sanonut, että et onnistu. Et saa ikinä lupia ylittääksesi xx-autiomaata. Ehkä saan, ehkä en.

 

Ei minulle luvattu ruusutarhaa tuolloin 15-vuotta sitten, kun sanoin aloittavani pro-urheilijana. Minua pidettiin tyhmänä, kun ekonomis-mies hyppää tuntemattomuuteen.

 

No, vähän tyhmä saa ja pitää ollakin. Ja sillä tiellä jatketaan…

 

Nämä kirjoittamani asiat tulivat mieleen, lukiessani belgialaisen Jelle Veytin haastattelua ExplorersWebistä. Mies saattaa kuullostaa 9-5 -ihmisestä täysin kahjolta, mutta uskon, että suuri osa antaa hänelle kredittiä sinnikyydestä.

 

Hän on fillaroinut Belgiasta Nepaliin (ymmärtääkseni) kaksi kertaa. Tehnyt sieltä pitkän taivalluksen kohti Mount Everestiä. Yrittänyt kiivetä maailman korkeimmalle vuorelle kahdesti ilman lisähappea ja epäonnistunut molemmilla kerroilla. Ensi vuonna on miehen kolmas yrkkä.

 

Vuonna 2014 vuorella tapahtui onnettomuus, jossa henkensä menetti lukuisa määrä sherpoja (oppaita/kantajia). Tuolloin myös Mr.Veytin huiputusyritys jäi siihen.

 

Viime vuonna Nepalissa tapahtui jättimäinen maanjäristys, joka keskeytti mm.kaiken kiipeilytoiminnan. Herra Veyt oli (tietenkin) paikalla ja homma jäi taas kesken.

 

Paitsi, että Jelle Veyt on tavattoman sinnikäs mies (hän valmistautuu uuteen kiipeily-yritykseen), niin hän on uskomattoman hyväsydäminen ihminen. Lukekaapa oheinen juttu, josta on myös linkki hänen kotisivuilleen. Hats off!

http://www.explorersweb.com/everest_k2/news.php?url=interview-with-jelle-veyt_1443909323&utm_source=twitterfeed&utm_medium=twitter

 

Kuten eilen kerroin, niin juoksin Nuuksion lenkkini la Sportivan Helios-kengällä (ei sponsori..). http://www.juoksija-lehti.fi/Kenk%C3%A4klinikka.aspx

 

Kengän droppi (kannan ja päkiän välinen ero) on vain 2mm. Se on selvästi pienempi, kuin mihin jalkani ovat tottuneet. Tiesittehän, että droppia voi myös itse muokata, vaikkapa laittamalla kantapään (ja pohjallisen) alle tupon talouspaperia tai leikkaamalla vanhasta pohjallisesta kantaosan pois ja plaseeraamalla sen pohjallisen alle.

 

Koska juoksin eilen erittäin mäkinen reitin, niin tänään mennään hieman tasaisimmissa merkeissä. Tavoiteena on juosta 2h15 minuutin lenkki.