Seikkailukaveriltani Greg Maudilta on kysytty satoja ellei tuhansia kertoja “Why?”

 

Kysyjät ihmettelevät sitä, miksi hän,  huippuyliopistoista (mm.MIT) valmistunut kahden lapsen isä lähtee yksin soutamaan Atlantin halki 17.päivän kuluttua. Edessä noin 5000 kilometriä pienessä veneessä, jota hän kutsuu koirankopiksi.

 

Minä en kysy häneltä why, vaan sanon why not?

 

No, antaa miehen kuitenkin vastata itse kysymykseen. Tässä on suora kopio miehen nettisivuilta:

“A lot of people ask why I set out on these often crazy trips and to be honest, I don’t know. They take me away from my precious family and I miss them every second I’m away. And I know they worry about me when I’m gone. So why? Are they fun? It depends how you define fun, I guess. Adventures aren’t really adventures unless there’s some element of danger. They can be gruelling. Mentally and physically they can grind you down until all you can think about is just putting one step in front of the other. You’re either freezing in sub-zero temperatures or your skin is blistering from the heat even when you’re in the shade. They push you far beyond limits you never knew existed. It can be heart-breakingly lonely and there have been a few times when I thought I’d never get home. But the call of adventure is so strong that it’s a need. Fulfilling that need makes me feel blazingly alive.

Some people have to travel beyond the known horizon every now and then. I’m one of them. But what’s even stronger is the call of family and they are what keep me going and what always brings me home”

 

Allekirjoitan jokaisen sanan ja lauseen. Se on just noin.

 

Olemme meilailleet Gregin kanssa viime päivinä todella paljon, enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. No tietty silloin tulee meilattua noin kerran tunnissa, kun olemme valmistatuneet yhteisiin seikkailuihin:-)

 

Olemme miettineet mihin suuntaamme katseemme heti sen jälkeen, kun olemme saaneet omat solo-seikkailumme päätökseen. Greg haluaa, ihan ymmärrettävistä syistä, viettää aikaa kuivalla maalla:-)

 

Voi olla, että juoksemme kimpassa Namibian aavikon halki. Siellä kun on ne  maailman korkeimmat dyynit. Namibia ei ole kuitenkaan se seuraava iso yhteinen seikkailu vaan ehkäpa “vain” paikka, jossa voimme ihan rauhassa hiljentyä miettimään what´s the next big challenge,,.and the meaning of life?

 

Pitäkää kaverille peukkuja ja lähettäkää vaikkapa kannustavia viestejä!http://gregmaud.co.za/about

 

Olo on jo hemmetin hyvä, joten juoksen torstaina lyhyen testilenkin.