Tämä 1775.blogipäivitys tulee siis Pyhätunturilta, jonne saavuimme pari päivää sitten.
Sää täällä Pyhällä oli eilen melko rapsakka, pakkasta oli välillä lähes 20 astetta, mutta iltaa kohden se hieman lauhtui.
Kuluvan talven ensimmäinen hiihto sujui tyyliin “sonni kevätlaitumella”. Intoa oli siis enemmän kuin taitoa.
Sivakoimme eilen pari tuntia, mutta tänään olisi tarkoitus viihtyä laduilla hieman pidempään.
Vanhan (ja hyvän) sanonnan mukaan, “don´t fix it if it´s not broken”.
Jos ja kun joku tuote menee rikki, niin voisko tuotteen korjata eikä viskata menemään? Jos minulta kysytään, niin kyllä.
Kirjoitin aiemmin, että erään tutkimuksen mukaan englantilainen nainen käyttää vaatepartta vain seitsemän kertaa ja heittää sen pois -ostaakseen jotain uutta tilalle.
Ei tässä kannata kuitenkaan osoitella sormella englantilaisnaisia, sillä näinhän me muutkin toimimme.
Se miksi me näin toimimme ansaitsee ihan oman blogikirjoituksen.
No, muutama yritys yrittää herätellä meitä kuluttajia (ex.kansalaisia) toimimmaan hieman vastuullisemmin. Amerikkalainen Patagonia ja suomalainen outdoor-vaatteita valmistava Sasta.
Patagonian toiminnasta voi lukea vaikkapa täältä.http://www.newyorker.com/business/currency/patagonias-anti-growth-strategy
Suomalainen Sasta tarjoaa korkeatasoisille vaatteilleen korjauspalvelua, josta voi lukea lisää oheisen linkin takaa..http://www.sasta.fi/suomi/materiaaliopas/korjauspalvelu
Niin ja terveiset täältä Lapin tuntureilta. Saavuimme eilen illalla Pyhätunturille ultramaratonin mittaisen (13h) ajon jälkeen.
http://pyha.fi/
Luin pari päivää sitten Suomen Kuvalehdestä mielenkiintoisen artikkelin Akseli Gallen-Kallelasta – “kuvataiteilijasta, jonka sanotaan luoneen Suomen”.
1900-luvun alussa taiteilijan kaukokaipuu johdatti hänet ja perheensä aina Afrikkaan asti. Gallen-Kallella etsi (vielä tuolloin) tuntemattomasta maanosasta inspiraatiota ja aitoutta, jonka hän koki kadonneen modernisoituvasta Euroopasta.
Emme ole tietääkseni Gallen-Kallelan kanssa sukulaisia, mutta jotain sukusieluisuutta meissä taitaa olla, sillä yli 100-vuotta myöhemmin, eräs seikkailujuoksija kokee vähän samalaista “kaipuuta”.
Siinä on varmaan yksi perimmäisistä syistä, miksi allekirjoittanut etsii karttapallolta alueita, jotka ovat vielä pääosin kulkemattomia seutuja. Varsinkin seuraava seikkailu vie minut alueille, jossa todennäköisyys sille, että siellä ei ole kukaan aiemmin kulkenut on 99-100%:
Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan. Meillä on täällä Suomessa hienoja erämaita, joihin aion jatkossa tutustua entistä tarkemmin.
Lähdemme huomenna kohti Pyhätunturia, jolla on mielenkiintoinen historia: “Pyhätunturi on nimensä mukaisesti ollut muinoin Pyhä-Luoston metsäsaamelaisten pyhä paikka. He kävivät Uhriharjun seidalla pyytämässä haltijoilta metsästysonnea ja veivät uhreiksi esimerkiksi peuran tai poron ruhojen osia. Pyhätunturi onkin ollut tärkeä peuranmetsästysalue ja myöhemmin – aina poronhoitokulttuurin alkuajoista lähtien – poronhoitoalue” (luontoon.fi).
Myöhemmin ensi vuonna matkat Lappiin jatkuvat. Käyn Inarissa pariinkin otteeseen, sillä aion järjestää siellä yhdessä koulutusfirma Pohton kanssa viisi päivää kestävän “business-kurssin”
Sen lisäksi suunnittelen keväälle kaverini kanssa hiihtovaellusta jonnekin päin Lappia. Ja pisteenä iin päälle elokuun Pyhän tunturimaraton.http://pyha.fi/
Mitä juoksuun tulee, niin tänään on kahden tunnin maastojuoksutreeni.
