Julkistus

/in /by

Kuten pidempään blogiani lukevat tietävät, niin minulla on tapana pantata tietoa tulevasta seikkailustani. Esimerkiksi Kalaharin autiomaan halkijuoksun julkaisin kaksi kuukautta ennen lähtöä, Saharan ylityksen vasta about kuukautta aiemmin.

 

Syy pihtaukseen on ollut se, että mitä pidemmästä juoksumatkasta on kyse, niin sitä kinkkisempi sen organisoniti on. Viime vuoden syksyllä, minulla oli lupalappu autiomaan ylitykseen, mutta niin vain sekin peruutettiin.

 

Jokainen takapakki antaa vaan lisää motivaatiota!

 

Takaisin aiheeseen. Tapaan ensi viikolla erään media-alalla työskentelevän henkilön. Ainakin minun asialistalla on tämän (lokakuun lopulla tapahtuvan) seikkailujuoksun julkistaminen mahdollisimman pikaisesti. Huhtikuu voisi olla ihan passeli aika.

 

On hyvin mahdollista, että tukitiimini kasvaa lähiaikoina. Käyn keskustelun erään jo pitkään tuntemani herran kanssa ensi viikon alkupuolella.

 

Mikäli päädymme yhteistyöhön, niin sekin puoltaisi sitä, että seuraava seikkailu on abouttia-rallaa julkistusta vailla.

 

Arvauksia saa heittää peliin. Voittaja saa nimmarilla varustetun seikkailujuoksija-kirjan.

 

Juoksin maanantaina noin parin tunnin peruslenkin. Pidän tänään juoksusta lepoa, mutta teen lihaskuntotreeniä soutulaitteen avulla.

 

 

Palapeli

/in /by

Tällä hetkellä kaksi tiimiä odottaa Kanadassa malttamattomana päästäkseen ottamaan ensimmäisen askeleen kohti pohjoisnapaa.

 

Kuten niin usein aiemminkin tähdet eivät ole olleet retkikuntalaisille suotuisat. Toisen tiimin kamat tulivat lähtöpaikalle myöhässä jne.

https://pythom.com/Too-much-weight-for-the-North-Pole-plane—Skiers-in-Resolute-Bay-2017-02-27-23424

 

Mitä vaativammasta retkikuntahankkeesta on kysymys, niin sitä enemmän on tiedossa odottamista, tuskastuttavia lupa-ja raha-asioita yms. Siksi niin harva niihin ryhtyy. On paljon helpompaa mennä valmiiseen ruokapöytään, kun rakentaa se (pöytä) itse sekä saalistaa ja valmistaa ruoka.

 

Retkikuntatyötä voi hyvin verrata sokkeloisessa labyrintissa etenemiseen. Tai siihen, että kokoat palapeliä ja yhtäkkiä joku heittää juuri kokoamasi palat lattialle. Ja aloitat kaiken alusta.

 

No jos se elämä on yhtä sokkeloissa tai palapelin edessä konttaamista, niin mikä saa siihen ryhtymään?

 

Olen ollut silloin tällöin sähköpostiyhteydessä erääseen maailman tunnetuimpaan seikkailijaan Alastair Huphreysiin. Hän kertoo nettisivullaan eri syitä lähteä expeditionille:

 

It’s fun, or at least it’s fun looking back on it when it’s over.
There’s a hell of big world out there and I don’t want to limit my experiences and education to the tiny corner I happened to be born in

 

Seikkailukaverini Greg Maudin mielestä taas

“Life is either a grand adventure, or nothing”

Ei lisättävää….

 

Vaikka näitä seikkailuasioita tulee kerrottua (ainakin joskus) mollissa, niin hauskaa elämäähän tämä on. Saan tehdä asioita joista nautin.

 

Ja mitä nautintoihin tulee, niin tänään on niin upea päivä, että on ihan pakko mennä juoksemaan. Vedän sellaisen 1h45minsan peruslenkin Espoon metsissä.

 

 

 

Kevätlenkki

/in /by

Olipahan muuten vimpan päälle hieno juoksusää. Sain juosta metsäpoluilla ihan omassa rauhassa. Linnut vaan liversi, mutta muuten oli mukavan hiljaista.

 

Ostin viikko sitten Intersportin alekorista Icebugin nastakengät, joita kokeilin tämän päivän 2h15min lenkillä. Hyvin ne toimi.

 

Metsäpoluilla on vielä pitkään jäistä, sillä aurinko on sen verran alhaalla eikä tuulikaan pääse siellä polkuja sulattamaan.

 

Tavoite muuten on, että voisin julkistaa sen aavikkojuoksun kuukauden kahden sisällä.