Ruista reiteen, ranteeseen (ja suuhun…)
Olen täysjyväviljatuotteiden suuri fani. Siitä kertoo mm. se, että taloudessa on ollut jo yli 20 vuotta jyvämylly, joka on päivittäisessä käytössä.
Ostan kaikki jyvät suoraan Henrik-nimiseltä maajussilta, joka pyörittää vaimonsa Ingemon kanssa Kirkkonummen Maatilapuotia.
Kävin siellä viimeksi perjantaina. Mukaan lähti spelttijyvää, kauraa sekä ruis-ja vehnäjyviä.
Viljan jyvä on varsinainen vitamiini-ja hivenainepommi.
Parasta viljassa kaikki muu kuin ns. ydinjauho (valkojauho), jota kaupan hyllyt ovat pullollaan.
Kun vilja jalostetaan eli jauhetaan ydinjauhoksi, niin sen yhteydessä menetetään sen lese ja alkio eli suurin osa vitamiineista, hivenaineista, proteiinista ja myös rasvasta.
Valkoinen “ydinjauho” säilyy pitkään, mutta sen ravintoarvot ovat next to nothing.
Se on vähän kuin huono-oktaanista polttoainetta. Sillä ei pitkälle pötkitä.
Kaupassa on erikseen myytävänä mm. vehnänalkiota-ja lesettä, sekä vehnänalkioöljyä.
Tein lauantaina pitkän ja tehokkaan salitreenin teemalla “ruista reisiin ja ranteisiin”.
Harjoituksen jälkeen vedin palautus-safkana ruis-speltti tuorepuuroa, jonka olin pistänyt jääkaappiin muhimaan edellisenä iltana.
Sen seuraksi lisäsin lautaselle pellavansiemenestä tehtyä rouhetta, mustikoita ja banaania.