Alma Media Trail Running Club perustettiin vuonna 2014. Alma on kutsunut siihen vuosittain yritysjohtajia, joiden tavoitteena on kehittyä niin hyviksi polkujuoksijoiksi, että he voivat suoriutua elokuussa järjestettävästä Pyhätunturin juoksutapahtumasta.
Olen toiminut alusta alkaen juoksukoulun rehtorina.
Ekat juoksutreenit ovat alkaneet jo maaliskuussa.
Valmennukseen on kuulunut lääkäriaseman suorittamat testit, ravintovalmennusta, lihaskunto-ja venyttelyharjoitukset (ja nyt myös siihen on harjoitusohjelma..), juoksutekniikan opiskelua -ja videointia, sopivien polkujuoksuvarusteiden hankintaa ja halukkailla on käytössä myös harjoitusohjelma yms.yms.
Se elokuinen Pyhän tunturijuoksutapahtuma vaatii polkujuoksukokemusta ja sitä valmennettavillani ei yleensä ole.
Juoksemme yleensä ensimmäiset yhteislenkit hiekkapohjaisella alustalla ja pikku hiljaa siirrymme poluille, jossa teemme erilaisia tekniikkaharjoituksia. Viikkojen edetessä siirrymme aina vaan teknisesti haastavimmille poluille. Työ tekijäänsä opettaa.
Viikkojen ja kuukausien edetessä porukan juoksutekniikka kehittyy ja mikä tärkeintä, he oppivat lukemaan maastoa.
Elokuun alussa meillä on vielä yksi yhteisharjoitus ja sen jälkeen on edessä vielä se h-hetki, matka Pyhätunturille.
Aloitin juoksuvalmennuksen ihan noviisina. Olen tietty valmentanut itseäni sekä toiminut yli 10 vuotta Juoksija-lehden tiimissä.
Se on kuitenkin ihan eri asia ottaa vastuu muiden valmennuksesta. Nämä ovat olleet (etenkin) minulle hienoja oppivuosia. Saas nähdä jatkuuko a)juoksukoulu ja b) mahdollinen pesti vielä ensi vuonnakin ja c) onko minulla aikaa valmennukseen….
Mitä heinäkuun 2017-heinäkuun 2018 välillä tapahtuu on tietenkin täysi arvoitus, mutta mikäli suunnitelmat toteutuvat, niin edessä on ylivoimaisesti hurjin vuosi ikinä! Ei olisi pahitteeksi, jos 12 kuukauteen saisi hankittua pari kuukautta lisää.
Eilisen lähettiläslenkin aikana keskustelimme tulevasta aavikkojuoksusta. Jos viime viikolla jätetty lupa-anomus menee läpi, niin hiekkalaatikon halkijuoksu alkaa marraskuussa. Jos näin käy, niin yritän päästä baanalle jo marraskuun alkupuolella, jotta voisin juosta viimeisen etapin itsenäisyyspäivänä.
Jos lupa myönnetään, niin rahoituskin järjestyy.
Hiekkaerämaan jälkeen olisi hieman vajaa puoli vuotta aikaa toipua ja valmistautua seuraavaan ja ihan erilaiseen koitokseen. Jäätikköjuoksuun.
Jo tätä kirjoittaessa kädessä olisi sykemittari, niin se huutaisi jo punaisella. Sen verran jänskää on.
Nyt on kyllä parasta mennä metsään rauhottumaan eli lenkille mars.
